Kevät mielessä!

Päätin taata keväälleni jännitystä ja mielen piristystä osallistumalla jälleen kerran Salaiseen neuleystävään! Nyt sitten odottelen tietoja lahjottavastani ja ennen kaikkea tietenkin helmikuun alkua.

Kudottu on, mutta pitkäjänteisyys on ollut mitä sattuu, joten startiitti on päässyt iskemään pahan kerran. Töitä on vaiheessa eikä valmiina mitään. Jouluaattoon on enää viikko ja toivottavasti minulla on silloin valmiina ja pääteltynä neljä tossuparia, kaksi nuoren miehen slipoveria ja yksi nuoren naisen villatakki. Jos oikein hurjaksi heittäytyisin, niin valmiina olisi vielä ohuesta sukkalangasta kudottu sukkapari.

Ostoksillakin kävin. Slipovereja varten hain 500 g Smartia ja sukkia varten 100 g Fortissima sockaa.

Hauska nähdä pitkästä aikaa!

Syksy on soljunut raskaasti ja nopeasti tähän hetkeen. Tähän syksyyn on kuulunut oma töihin palaaminen reilun kahden kotirouvavuoden jälkeen ja kuopuksen päiväkotiuran alkaminen. Päiväkotimme on onneksi pieni ja todella ihana, joten Emilia on solahtanut joukkoon suuremmitta ongelmitta. Toki myös esikoisen läsnäolo samassa hoitopaikassa on helpottanut vauvamme sopeutumista. Itsellänikin on ollut jonkin verran tekemistä töihin sopeutumisessa, mutta tuntuu, että se alkaa viimeinkin sujua. Alku oli yllättävän väsyttävää, joten iltaisin tuli nukahdettua sohvalle jo heti yhdeksän jälkeen. Kutonutkaan en ole tänä syksynä juurikaan, kun en vain ole jaksanut.

Suurin tahmaaja tässä syksyssä on ollut kateissa oleva rakas Nyyti-kissamme. Etsimme edelleenkin aktiivisesti, mutta ehkä kohta olisi aika luopua. Tällä viikolla täällä etelässäkin ovat ilmat kylmenneet ja tänään on tuullut ja pyryttänyt urakalla ja sitä on ollut todella tuskaista seurata. Vielä kolmisen viikkoa sitten saimme havaintoja kissastamme, mutta nyt ei mitään ja ajatukset karkaavat vähän väliä ehkä ulkona värjöittelevään pikkuiseemme. Niinä hetkinä yritän ajatella, että se on löytänyt uuden kodin ja kaikki on hyvin. Havaintoja olemme siis saaneet, mutta paikalle mennessämme emme ole karkulaista nähneet tai sitten olemme törmänneet ihan väärään kissaan.




















Jotain on kaikesta huolimatta hankittu ja valmistunut. Kuten moni muukin, niin minäkin kävin marraskuun alussa Elma-messuilla messukeskuksessa. Kovin paljoa ei mukaan tarttunut, puikkoja olisin tarvinnut, mutta en löytänyt mieleisiä. 100 grammaa Teetee Eleganttia lähti mukaan moda-lehden tilauksen kylkiäisinä ja 200 grammaa Priima Woolia ihan muuten vaan.


Kummipojalle valmistui sukat mieheni sukkien jämfabeleista ja vähäisestä määrästä Trekking pro naturaa. Ihania nämä pienet sukat, kun niihin saa upotettua pienet jämänöttöset.

Malli: Perussukka
Lanka: Fabel ja Trekking pro natura
Puikot: 2½ bambusukkikset
Koko: n. 20-21
Paino: 26 gr





Lopuksi kuva neulojan kissasta sille luontaisessa elinympäristössä. Inventoin valmiita vaakatilkkujani ja poistuin hetkeksi paikalta ja niinpä kissa ehti saada itselleen idyllisen nukkumapaikan useaksi tunniksi. En raaskinut ajaa pikkuhönttiä tiehensäkään, kun se oli niin tyytyväinen uudesta löydöstään.

Tälläista täällä tänään, pukekaahan lämpimästi päällenne!

Kissa karkuteillä!

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Kissamme karkasi Olarin Päivänkajontieltä 2.9.2008 aamupäivällä ja on ollut siitä asti karkuteillä, emmekä ole vielä tähän mennessä saaneet yhtään vinkkiä sen kulkureiteistä.

Nyyti on leikattu tyttökissa ja kooltaan normaali aikuinen. Kissamme on väriltään ns. kilppari eli läikikkäästi mustan-ruskean-harmaankirjava, kuonosta alaspäin vatsaa kohti lähtee vaaleanbeige alue. Nyytin silmät ovat vihreät ja hännänpää harmaahko ja hailakka. Kuvat eivät ole superlaatua, mutta kissan väri toistuu niissä oikein.

Erityistuntomerkkeinä voi mainita toisen korvan sisäpuolella olevan numerotatuoinnin sekä vähäisen määrän hampaita, sillä nitä on jouduttu poistattamaan. Nyytillä on myös mikrosiru, se ei toki näy päälle päin.

Kissamme on erittäin arka.

Olemme iloisia pienistäkin näköhavainnoista, sillä ne auttavat meitä etsimään kissaamme oikealta alueelta ja toivottavasti saamaan Nyytimme kotiin! Maksamme löytöpalkkion havainnosta, joka auttaa meidät kissamme jäljille.

Yhteydenotot blogin kommentien kautta.

Edit 30.9. Nyytimme on nähty Olarin Nesteen pihalla tänään. Siitä se lähti ojan yli kulkevaa polkua pitkin kohti Sarastuskujaa. Valitettavasti en ehtinyt paikalle ajoissa, mutta siellä päin kulkevat pitäkääpä silmänne auki!

Lämpimät ja rakkaat varpaat

Edellisessä postauksessa mainitsin neuloneeni sukkia ja tässä ne viimein ovat, aika päiviä sitten valmistuneina ja jo viikko sitten kuvattuinakin.



Tytöt olivat jo kasvaneet ulos viime talven sukista ja miehelle halusin muuten vain neuloa uudet sukat Dropsin Fabelista. Aikaisemmin en siitä ollut mitään kutonutkaan ja tykkäsin langasta kovasti. Siitä miltä se tuntui ja miten kauniiksi se muotoutui, kudinta ei meinannut malttaa laskea käsistään, kun piti odottaa seuraavaa raitaa.



Kauniita ovat, mallit vain hieman liikkuvaisia, joten oli hankala saada tarkkoja kuvia.



Itselle neuloin sukat kesällä syntymäpäivälahjaksi saamastastani oranssista Trekking XXL:stä Pomatomuksen mallilla. Langan, ohjeen ja puikot otin jo kesän Italian matkalle mukaan, ensimmäinen sukka valmistuikin siellä ja toinenkin pääsi puikolle. Kuumuuden takia Italiassa ei kuitenkaan ihan hirveästi kudotuttanut, joten kesken jäivät. Onnistuin lisäksi kutomaan ensimmäiseen sukkaan vääränlaisen kärjen enkä tykännyt oikeallakaan tavalla tehdystä, joten sukat jäivät pitemmäksi aikaa tuumaustauolle. Lopuksi tein kärkikavennuksen muuten ohjeen mukaisesti, mutta päättelin sukan jo siinä vaiheessa, kun puikoilla oli vielä 24 silmukkaa.


Tässä vielä lähikuva sukastani. Pomatomuksen malli on todella kaunis ja olen aika tyytyväinen sukkaani.

Kaikki sukat on kudottu 2½ bambusukkiksilla, Fabel-sukissa olen käyttänyt Menitasta mukaan nappaamaani perussukan mallia.
Tummanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 672, koko n. 22-23, paino 34 g
Vaaleanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 161, koko n. 32-33, paino 46 g
Miehen sukat: Drops Fabel väri 521, koko 42, paino 75 g
Omat sukat: Zitron Trekking XXL väri 145, koko 39, paino 76 g

Ostoksillakin on käyty. Ostin miehen slipoveria varten Isoveliä 500 g ja tyttären villatakkiin 300 g Nallea. Aloitin jo Menitasta aiemmin ostamastani alpakasta Tuulialle takkia, mutta lanka käyttäytyi pahatapaisesti, joten vaihdoin mallia ja lankaa. Tuulian takki on jo puikoilla, samoin oma alpakkatakki ja toisen sukan kantapäässä olen jo kutomassa kummipojallekin sukkia.

Kissamme ei ole palannut vielä kotiin, emmekä sitä ole myöskään nähneet koko tämän reilun kolmen viikon aikana. Oma mielialani on vaihdellut kohtalaisen reippaalla otteella enkä ikinä kuvitellutkaan, että voisin mennä näin tolaltani "vain" kissan takia. Etsimme edelleen aktiivisesti ja viikonloppuna Länsiväylä julkaisee ilmoituksen kissastamme. Toivottavasti Nyyti on maailmalla oppinut lukemaan ja palaa kotiin. Ilmoitukseen liittyen laitan loppuviikosta blogiini jälleen kuvia ja tuntomerkkejä Nyytistämme.

Edelleen kateissa!

Ti 2.9.
Rakas Nyyti-kissamme päätti tänään aamusella lähteä seikkailemaan ihan omin päin eikä ole vielä palannut kotiin tahi pihapiiriin. Jos sinä rakas lukijani asut tai liikut Espoon Olarissa allaspuiston tienoilla ja satut matkasi varrella näkemään eksyneen oloisen kissan, niin ilmoita minulle. Nyyti on väritykseltään kilppari eli ruskean-kirjava. Kuonosta lähtee mahaa kohti vaalean beigeä väritystä. Nyytimme on ihmisarka.


Edit. su 7.9.
Jatkan tätä samaa tekstiä, kun kissahuoli edelleenkin painaa.

Nyytimme on edelleenkin kateissa ahkerista etsinnöistä huolimatta. Olemme etsintäaluetta laajentaneet pikkuhiljaa ja ilmoituksiakin on levitelty laajemmin, mutta edelleen turhaan.

Yksi puhelu tuli torstai-iltana puoli kymmenen aikaan illalla, naapuri näki kotiin tullessaan pihalla kissan ja soitti välittömästi minulle. Juoksin heti paikalle ja etsin vielä tunnin ajan, mutta vilaustakaan en nähnyt. Ehkä naapuri pelotti pienen arkalaisemme. Perjantai-aamuna kuulimme toiselta naapurilta muutamasta havainnosta aiemmin viikolla. Näiden havaintopaikkojen perusteella sitten vietin perjantai-illan kierrellen ja osin kyttäillen näitä seutuja, kotiuduin reissusta vasta puoli yhdentoista jälkeen, kun olin jo niin väsynyt etten enää olisi huomannut kissaa vieressäni. Lauantai-aamuna lähdin pikaiselle aamukierrokselle jo ennen kahdeksaa, kun en enää voinut vain sängyssä maata. Päivällä tosiaan vietiin lisää ilmoituksia lähiseutujen pylväisiin. Illan lepäsin ja mies kierteli sateessa, mutta edellenkään ei ole kissaa näkynyt.

Nettipalstalta sain vinkin jättää ruokakupin ulos katoamispaikan lähelle. Alkuviikosta kuppi oli lähellä paikkaa mihin Nyyti ikkunasta putosi. Vein kupin illalla, aamuisin se oli vielä täysi kunnes varikset kävivät tyhjentämässä sen. Perjantaina vein kupin uudelle paikalle lähelle paikkaa missä kissa oli torstaina nähty. Lauantai-aamuna kuppi oli täysi, kunnes myöhemmin päivällä varikset taas löysivät sen. Kuppi täytettiin taas illalla ja nyt se oli sitten jo aamulla tyhjä ja syöty tyhjemmäksi kuin varisten jäljiltä. Vähän hiekkaakin siihen oli joutunut. Tämä herätti todella ison toivonkipinän, koska meidän kissoistamme juuri Nyyti "peittelee" ruokakupin sisällön, on ilmeisen siisti ja hajuherkkä. Tänään kuppi viedään taas samaan paikkaan ja toivon kovasti, ettei tänä iltana taas sataisi, joten kierteleminen ulkona olisi hieman miellyttävämpää sekä minulle että kissalle. Onneksi yölämpötilat ovat vielä olleet yli +12 asteisia, joten kylmää ei vielä ole jatkuvasta märkyydestä huolimatta.

Täällä on siis viikko kulunut mielialojen vaihdellesta väsymyksestä ja masennuksesta yltiöoptimismiin ja tarmoon, samoissa tunteissa pyörii moni muukin lemmikkieläimen omistaja. Jos sinä näet tai olet saanut kiinni karkulaisen oloisen eläimen, niin siitä voi ilmoittaa esimerkiksi Karkurit -palstalle. Pääkaupunkiseudullahan löytöeläimiä voi viedä Viikkiin tai Hesylle.

Sukkiakin olen paikalla ollessani kutonut, niitä myöhemmin.

Onnea 1-vuotiaalle!

Blogini täyttää tänään vuoden. Olen ollut hyvin laiska päivittäjä, tämäkin on vasta 34. merkintäni. Mutta sellainen olen tässä tosi elämässäkin, puhun vain kun on asiaa. Tästä tosin ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että olisin vallan tuppisuu.

Olen pitänyt tätä blogiani kuta kuinkin pelkästään käsitöihini liittyvänä päiväkirjana, ja jos sillä rintamalla ei ole tapahtunut, niin ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaa. Ensimmäisessä merkinnässäni kerroin aina pitäneeni kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, mutta en ollut kovinkaan aikaansaapa ja aloitetut työt jäivät turhan usein kesken tai jopa aloittamatta hankituista materiaaleista huolimatta. Tämän kuluneen blogivuoden aikana olen ryhdistäytynyt kiitettävästi neuleiden loppuun saattamisessa ja valmiita töitä on syntynyt nätti pino. Siitä olen ylpeä. Huvikseni laskin, että tämän blogin olemassa olon aikana olen kutonut 5356 grammaa valmiita neuleita. Ihan kivasti naiselta, joka aikaisemmin kutoi parit sukat vuodessa. Lankaa olen samassa ajassa ostanut 6565 grammaa. No, ainakin laskennallisesti olen melkein kuluttanut ostokseni vuoden aikana, ennen blogia hankkiamiani lankojahan ei tietenkään lasketa ;-)

Pyhimykseksi en suinkaan ole muuttunut ja kaapistani löytyy edelleenkin Ufoja, ainakin kuopuksen villatakki, kummitytön villatakki, oma poncho ja Julieten alku. Nämä kaikki taitavat mennä purkuun, etenkin nuo lasten takit, kun saajatkin ovat tainneet kasvaa niistä jo ulos. Noita molempia itselle tarkoitettuja töitä neuloessani huomasin kesken kaiken, että mallit eivät ehkä sittenkään ole ihan mun juttuja, joten puran ja teen langoista jotain muuta.

Juhlapäivän kunniaksi paikalle liihotteli viimeistelykeiju sirottelemaan minun ja teidän kaikkien täällä kävijöiden päälle viimeistelypölyä. Älköön neuleenne jääkö keskeneräisiksi, edes niitä nappeja vaille!



Edit. klo 13.40
Pääsin liikkeelle ilman lapsia ja ihan pikimmiten ajattelin käydä katsastamassa Soukan Menitan tarjonnan ja tarjoukset. Nooooh, karkasi sitten mopo käsistä ja mukaan tarttui 1,4 kiloa lankaa! Ostin Fabelin sukkalangat lapsille ja miehelle (200 g), itselle Sandnesin alpakkaa pipoa varten (100 g), esikoisen villatakkiin Sandnesin alpakkaa (300 g), omaa villatakkiin Dropsin alpakkaa (600 g) ja suvun naisten jouluballeristeihin Tovea (200 g). Hups!

Pieniä ja pehmeitä

Kesä on ohi ja on aika palata blogin ääreen. Lomat sujuivat ihanasti ja mielikin on levännyt. Nyt pää pursuaa syksyisiä juttuja ja neulomaan palaa mieli.

Miehen sisko sai pari viikkoa sitten pienen tyttövauvan ja pitihän vauvalle neuloa lämmikettä alkavaan syksyyn. Äiti toivoi neutraaleja värejä beigeä, valkoista, ruskeaa. Kaupasta tarttui mukaan Novitan Woolin Sävyä beigenä 250 grammaa Jotain eksoottisempaa lankaakin olisi voinut ostaa, mutta en jaksanut maitokauppaa pidemmälle ostoksille.

Tykästyin jakun mallin yksinkertaiseen linjaan ja kavennukset tuossa helmassa olivat kiva yksityiskohta. Simppeli juttu, mutta tekee paljon ulkonäölle. Tämä oli eka kutomani raglanmalli eikä taida jäädä viimeiseksi, oli huippua kun oli tosi vähän saumoja ommeltavana.

Tässä vielä lähikuva kavennuksesta.


Eihän tyttövauvan tyyli ole täydellinen ellei ole jakkuun sopivia asusteita, joten neuloin niitäkin.


Myssy on hieman väljä Baby bornille, mutta toivottavasti sopiva vastasyntyneelle.

Myssy ja tossut on neulottu tuolla beigellä langalla. Lapaset tein vanhalla luonnonvalkoisella merino-woolilla. Samaa lankaa on käytetty myös koristeena jakun kauluksessa ja hihansuissa, sekä myssyn kukassa ja onpa sitä vähän tossuissakin. Vastaavasti sitten lapasten nyöri on beigeä lankaa.

Malli: Jakku, myssy ja tossut: Novita Kevät 2008, lapaset oma
Lanka: Novita Wool Sävy sekä Novita Wool
Puikot: Jakku 3½ bambupyöröt sekä myssy, tossut ja lapaset 2,75 bambusukkikset
Koko: 56-62 cm
Paino: jakku 114 gr, myssy 25 gr, tossut 25 gr ja lapaset 20 gr

Nyt olisi omien lasten vuoro ja kovasti esikoinen onkin jo tehnyt toivomuslistaa. Jos vaikka pipot saisin ensin puikoille!

Arrivederci

Kiitos kaikille onnea toivottaneille, eilinen päiväni oli varsin mukava kaikin puolin.

Huivi on nyt pingoittunut ja ihana. Mallihan on muinoin IK:ssa julkaistu kaunis Swallowtail Shawl. Itse sain ohjeen toukokuussa Knitting Dailyn kautta, lehteä minulla ei ole.

Halusin huivista isomman kuin ohjeen mukaan tulisi, joten kudoin Budding Lace -mallikertaa 24 kertaa ohjeen 14 sijaan. Vinkkejä suurentamiseen sain Pepperknit -blogista. Onneksi tutkailin asioita etukäteen, sillä tämän huivin suurentaminen ei onnistukaan ihan noin vaan, koska eri mallikerrat ovat eri luvuilla jaollisia. Huivista tuli todella kiva. Halusin siitä ohkaisen ja ison, kesäkäyttöönkin sopivan huivin ja luulenpa onnistuneeni loistavasti.

Malli: Swallowtail Shawl/Interweave Knits fall 2006 (Evelyn A. Clark)
Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3½ pitsiaddit
Koko: n. 210 cm x 90 cm
Paino: 65 g





Eija aititati-blogista antoi minulle tälläisen tunnustuksen.

Sääntöjen mukaan minun pitäisi jakaa tämä seitsemälle erinomaiselle blogille, mutta nyt ei kiireiltä ehdi, kun taksi tulee noutamaan parin tunnin päästä. Jaan tunnustuksen yleisesti kaikille teille, jotka blogiani käytte lukemassa.


Nyt minä, huivini sekä muu perhe lähdemme Italiaan loman viettoon kahdeksi viikoksi. Lomaneuleeksi lähtee syntymäpäivälahjaksi saatu oranssi Trekking XXL ja Pomatomus -ohje. Mukaan lähtee myös hyödyllinen sanakirja sekä matkaopas italialaiseen mieleen.

30-luvun vaimona olisin surkea!

Syntymäpäivän kunniaksi tein hauskan testin, jonka mukaan en olisi 1930-luvulla vaimona ollut kovin arvostettu. Onneksi miehelleni kelpaan näinkin!

16 As a 1930s wife, I am Very Poor (Failure) Take the test!

Happy birthday to meeeee!

Tänään juhlin aika monetta syntymäpäivääni ja on aika päivittää kuvauksessa oleva "päälle kolmekymppinen" liki "nelikymppiseen".
Tässä teillekin syntymäpäiväaamupalaani lättyjä marjoilla ja kermavaahdolla, lattea ja lasillinen Fresitaa. Olkaa hyvä!








Lahjojakin olen saanut, ihanimpana blogiukon lahja. Herra on perinteisesti ostanut varsin mieluisia koruja, mutta tällä kertaa varustin mieheni Fiina-neuleen osoitteella ja toiveella vapaavalintaisesta 420 m/100 g -sukkalangasta ja voilá tässä tulos. 400 grammaa Zitronin sukkalankoja, vyyhti Trekking Hand art:a, kaksi kerää Trekking XXL:ää ja kerä Trekking pro naturaa. Nyt pitäisi vain saada päätettyä minkä kerän korkkaan ensimmäiseksi, sukkamallikin täytyy tietenkin valita.


Lapin reissun jälkeen oli todella ihana tulla kotiin. Reissuun en ollut ottanut mitään kutomista mukaan ja välillä oli hieman toimeton olo. Kotona olikin ihana, kun juhannuksena alkoi kudotuttaa ja saattoi kävellä omalle lankavarastolle ja ja sen jälkeen selata kotona olevia ohjeita ja ruveta vain kutomaan. Huivi valmistui muutama päivä sitten ja odottaa parhaillaan märkänä pingotusta. Tässä siitä esivilkaisu, parempia kuvia myöhemmin.

Niin, se oma salaisuuteni

Lapissa, tarkemmin Kemijärvellä vanhempieni luona, lomaillessani tuli mieleen, että enpäs ole kertonut kelle minä olin tämän kevään Salainen neuleystävä.

Minulla oli ilo olla Tinttaran duunailujen Tinttaran Salainen Ystävä. Jotain lahjoja muistin kuvata itsekin, mutta tässäpä linkit Tinttaran blogiin, kun eivät nuo kuvat täällä Lapissa ole. Tässä helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, syntymäpäivälahja ja toukokuu. Eka kertaa olin tällaisessa touhussa mukana ja tosi kivaa oli. Tykkään ihan oikeasti lahjojen antamisesta ja etenkin niiden suunnittelusta. Ja olin todella tyytyväinen itseeni, kun sain tehtyä myös kotikutoisia lahjomuksia.

Syksyllä palaan töihin reippaan kahden vuoden jälkeen, enkä silloin taida jaksaa lähteä uudestaan SNY-rinkiin mukaan, mutta yllätyspaketteja on kiva saada. Hmmm, jos sitten vaikka liittyisin lankaklubiin tai lankaklubiin, kunhan saan vain päätettyä mihin niistä.

Nyt takaisin sääskentappotalkoisiin ja keskiviikkona paluu kotiin. Olen penkonut vanhempieni varastoja ja löytänyt varsinaisia aarteita omille tyttösille ja pakkohan niillä on täälläkin leuhottaa, kunhan pääsen kameralle. Oottakaas, kun näette!

Toukokuu on melkein ohi!

Toukokuu on melkein ohi ja Salaiset neuleystävät ovat urakalla paljastaneet henkilöllisyyksiään. Minun Salaiseni lähetti viimeisen paljastavan pakettinsa jo pari viikkoa sitten ja ystäväkseni paljastui Eija Äititäti -blogista. Kiitos sinulle tästä keväästä!

Paketista löytyi kaksi kerää Järbo Garnin puuvillalankaa ja sain ehdotuksen tehdä tämän topin. Malli on kiva ja ehkä tulenkin kutomaan tuon. Toppi tosin tuskin tulee jäämään valkoiseksi, sillä en osaa sitä väriä käyttää ollenkaan. Edes hääpukuni ei ollut valkoinen. Paketissa oli myös jääkaappi-magneetti, 2 Puuhapete-karkkiaskia sekä Austermanin Stepistä tehdyt sukat. Sukissa on 9 to 5 -mallista napattu kiva palmikko ja ihanan istuvat tiimalasikantapäät. Sukat olivat just sopivat ja istuvat. Sukat on kudottu kärjestä ja harmikseni toinen sukka lähti purkautumaan varresta jo toisella käytöllä. En ole sitä vielä korjannut, kun lankaa on niin pelottavan vähän, joten silmukat saavat vielä odotella puikolla.

Täällä on taas kiirettä pitänyt. Meidän toukokuu on aina täynnä juhlia ja useimmiten miehen töissäkin on juuri silloin kiireisin aika. Itsekin innostuin kotirouvana hääriessäni haalimaan vähän turhan paljon kaikkea kontolleni, joten täällä on juostu tukka putkella stressaten ja tervehditty blogiukon kanssa ovella matkalla vastakkaisiin suuntiin. Omaa bloggaamistani on haitannut myös blogiukon työskentely iltaisin kotona, mokoma on rohmunnut nettiyhteytemme ja jättänyt minulle vain piuhattoman koneen. Kaiken muun kiireen lisäksi päätin tutkintouudistuksen häämöttäessä muutaman kuukauden päässä valmistua yliopistosta. Nyt on vielä yksi essee tekemättä ja kahden kuukauden päästä voin kertoa olenko taiteiden kandidaatti vai en.

Yhden ison työnkin olen saanut valmiiksi. Olin luvannut tehdä Vaaka ry:n ständille Maailma kylässä- festareille arpajaisten pääpalkinnoksi tilkkupeiton. Peitto on kasattu 40:stä iloisen värisestä tilkusta. Yhden tilkun koko oli 24x24 cm. Peittoon oli varattu 10 kerää Seiska Veikkaa ja n. puolikas kerä jäi.
















Keltaiset ja vihreät tilkut olivat helmineule-reunusta lukuun ottamatta sileitä, mutta Vaakan tunnuksen mukaisesti neuloin oransseihin tilkkuihin sydänkuvion. Ohjeen kuvioon löysin täältä. Samassa blogissa on enemmänkin ohjeita nurjilla silmukoilla tehtäviin kuvioihin. Palat yhdistin toisiinsa rapuvirkkauksella, virkkasin myös kertaalleen peiton ympäri. Suureksi surukseni kukaan ei onnistunut voittamaan peittoa itselleen, joten se taitaa odottaa Vaakan varastossa ensi vuoden festareita.

Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3 ½ bambupyöröt
Paino: n. 1450 g (unohdin punnita)
Koko: n. 192 cm x 120 cm

Jotain täällä vielä tehdään

Tosi vähän on tullut tänne nyt kirjoitettua mitään. Ei vaan ole jaksanut, kun tuntuu ,että pitää niiiiiin vanhoista jutuista jo kirjoittaa. No, kuopuksen villatakki ei ole vieläkään valmis, vielä puuttuu muutama sauma. En edes muista koska sen aloitin enkä jaksa blogiani selata.

Mutta, mutta. Kirjan ostin, langat tilasin ja valmistui jo varmaan maaliskuussa. Siis se Shetland Triangle. Kuva on nyt vaan tällänen, otin ihania levityskuviakin, mutta kuvissa oli ihan mahtava sumeus linssissä olevista lasten sormenjäljistä. Tämä oli nyt sitten ainoa katsottava.

Malli: Shetland Triangle/Wrap Style (Pam Allen ja Ann Budd
Lanka: EVILLA, Kanerva, nm 8/2
Puikot: ei enää hajuakaan
Paino: 134 g
Koko: n. 220 cm x75 cm

Malli oli todella helppo kutoa ja huivi on ollut mieleinen ja sitä tuli kylmemmillä ilmoilla pidettyä ihan kovastikin. Eilen pesin ja pingotin shettikseni odottamaan seuraavaa talvea ja samoissa rytinöissä hoidin kuvauksenkin. Näitä tulee ihan varmasti tehtyä lisääkin ja olen pellavalankaista versiota mietiskellytkin kesää varten.

Salaisia neulomuksia on tullut tehtyä 203 grammaa ja kuvia niistä näytän varmaankin toukokuun lopussa. Ostoksiakin on tullut tehtyä 100 salaista grammaa, joka on jo käytetty, ja 11 kerää eli 1650 gramma Seiska veikkaa. Tilkkujen yötä varten ostin varuiksi kaksi kerää, kun kahdella eurolla sain kerän. Mutta käyttämättä ne vielä jäivät. Nuo loput 9 kerää on hankittu tavallista fiinimpää tilkkupeittoa varten. Ne kerät yritän kuluttaa loppuun tämän viikon aikana ja sitten voin jotain isoa ehkä esitellä. Tai sitten ehkä vaan 40 pientä työtä.

Tilkkujen yössä oli muuten taas valtavan kivaa, kaikkien olisi kannattanut olla mukana. Koko yötä en sentään jaksanut, mutta sentään melkein kahteen.

Kesä on ihanasti tuloillaan ja nyt olen yrittänyt laittaa parveketta kesäkuntoon ja tänä vuonna yritän kovasti, että suurisuuntaiset viljelyssuunnitelmani eivät kuihtuisi alkuunsa, vaan eläisivät vielä juhannuksena ja mielellään vielä loppukesästäkin vehmaana pikkupuutarhana.

Tässä kuvia parvekkeen alkutilanteesta.



















Orvokkikorin istuttelin jo reilu viikko sitten, mutta muita kukkia ei vielä ole. Etenkin, kun juuri eilen parveketta siivotessani nakkasin viime kesän raadot roskikseen. Meidän parveke ei ole lasitettu, joten siivoamisessa oli aika iso työ. Havunneulasia ja lehtiä oli iso pussillinen ja lattia on todella musta liasta. Lakaisun jälkeen imuroin ja luutusin tuon kalustetumman puolen ja tässä kohta pitäisi tehdä toisellekin puolelle samat. Muuten, jos parveke näyttää kuvissa isolta, niin se johtuu vain siitä, että se on. Pituutta on juhlavat 15 metriä! Eikä siis ihme, etten jaksanut kerralla lattiaa pestä.

Tänään kävimme tyttösten kanssa multa-, siemen- ja taimiostoksilla. Mansikkaa nyt ainakin jo tarttui mukaan nuorten neitien iloksi.

Ja lopuksi vielä kissakuva ja syy miksi meidän kissoilla on porttikielto parvekkeelle. Kuvassa blogikissa numero kaksi eli Nyyti imitoi pääsiäskukkoa kissojen iloksi istutetun pääsiäiskauran päällä. Tuon hautomisen jälkeen kaura oli entinen kissojen tuorerehu ja päätyi kompostiin. Aiempina vuosina, kun elelimme vielä lasitetun parvekkeen asunnossa ja kissat saivat nautiskella parvekkeella elämästään, saimme usein myös haudottua mansikan tainta samoin seurauksin.

Kohta saa neuloa koko yön!

Tilkkujen yö olisi taas ensi lauantaina. Minä osallistun Helsingissä, mikähän paikka olisi sinua lähinnä? Tästä ja tästä voi katso kuinka hauskaa ja tuotteliasta meillä oli viime syksynä.

Mä oon siis niin nolo!!!

Kaksi kuukautta mennyt ilman päivityksiä. No, eihän se nyt muuten niin haittaisi, mutta kun ihanainen Snyni on laittanut paketteja enkä ole edes niitä raportoinut. Olen todella pahoillani Snyni! Täällä on elämä haitainnut harrastuksia. Meillä oli oikein kunnon sairastusputki, joka kesti n. 7 viikkoa. Silleen vielä ihanasti, että lapset oli vuorollaan kipeitä ja useamman kerran, ainoastaan minä ja mieheni sairastimme kätevästi yhtä aikaa. Tuo pääasiassa yksi sairastaa kerrallaan, on kyllä niin epäkätevää, elämä on jumissa paljon pitempään ja mihinkään ei ikinä pääse, en suosittele kenellekään. No, ollaan me jo jostain pääsiäisestä oltu kuta kuinkin terveitä. Viime yönä sitten heräsin kuopuksen nopeaan ja pinnalliseen hengitykseen ja käsikopelo paljasti korkean kuumeen. Lääkitykset päälle ja aamulla mittasin vähän huonosti korvasta 39,1, mitä lie oli yöllä. Nenäkin vähän vuotaa ja toivotaan, ettei nyt mene korviin.

Ja varsinaiseen asiaan. Tässä ne ovat, saamani paketit siis! Jo ennen pääsiäistä tuli ajankohtaan soinnutettu paketti. Tuossa korissa luokseni matkasivat 5 kerää hassua Julia käsityölankaa, pari pussillista värikkäitä nappeja, muutama kaappiin piilotettu Muumi-aski ja pääsiäiseen sopivia lautasliinoja. Korttikin tuli, mutta unohtui kuvasta. Lautasliinat olivat pääsiäisenä jo käytössä ja pastillitkin on jo syöty. Lankaan liittyen minulla oli paljonkin pääsiäiskoristeideoita, mutta ei aikaa eikä energiaa, joten toteutus jää ensi vuoteen. Kestorairuoho tai vastaava olisi hauska tai jonkinlainen kaitaliina, jääköön hautumaan. Nappeihin Snyni taisi saada innoituksen edellisestä postauksestani. Ne olivat kivan värikkäitä ja sopivat kahden tytön äidin projekteihin hyvin. Niin ja tuo kori on siis just oikean kokoinen, kiitos siitäkin. Kuvassa on muuten taustalla parvekkeelle nostetut virpovitsamme, ne pääsivät aina välillä jäähylle, etteivät herkät nenämme ärsyynny. Lepotauon jälkeen oli taas hyvä niitä ihastella pöydällä.

Tällä viikolla tupsahti huhtikuun paketti ovelle asti. Matkahuollon paketit ovat sopineet minulle hyvin, mutta ärsyttää, kun ei niissä ei ole postileimaa tai muutakaan johtolankaa lähetyspaikasta. Tämä paketti oli postitettu Kälviältä ja pitäisi kai alkaa leikkimään salapoliisia ja selvittämään ketä vaihdon osallistujia on sieltä päin.

Nauratti, kun sekä muistikirja ja kynäsetti olivat kuin itse valitsemiani, värit ja kuviot ovat just mieleiset. Muistikirja on jo päässyt käyttöön ja teetäkin on maisteltu. Tykkään bergamotilla maustetusta teestä ja tätä en ollut ikinä nähnytkään, hyvää on! Tuo pieni vaaleansininen lieriö on Magic towel, joka jää odottamaan sopivaa käyttöhetkeä. Oikean väriseltä sekin näyttää! Kiitos ystäväni!

Himo

Viimeisen viikon olen tuntenut voimakasta halua, niin voimakasta, että sitä pitää kutsua himoksi. Olen himoinnut nappeja, tarkemmin sanoen haluaisin ison lasipurkin täyteen nappeja, kaiken kokoisia, kaiken värisiä nappeja. Ei väliä materiaalilla, reikien määrällä, kunhan olisi nappeja. En tiedä mikä tämän himon on synnyttänyt, ehkä pään omituisesti sekoittavat kevättunteet tulivat jo.




















On minulla nappeja, mutta niitä on kovin vähän, eivätkä ne ole lasipurkissa. Tällä hetkellä nappini ovat vanhassa piipputupakka-rasiassa. Rasia on aika pieni, vain n. 20 cm x 10 cm, eikä se ole kovin korkea. Mutta nappeja siinä on, niitä on monen värisiä, on uusia ja vanhoja. Mutta niitä on niin vähän. En ymmärrä miksi haaveeseeni kuulu lasipurkki, sillä mielestäni ainoa oikea paikka säilyttää nappeja, on peltirasia. Vain sellaisessa niistä lähtee oikeanlainen rapina nappeja hypisteltäessä.

Viikonloppuna himoni yltyi niin kovaksi, että minun oli lähdettävä metsästämään nappeja kirpputoreilta. Jos nappeja tarvitsee projekteja varten, mennään nappikauppaan. Jos sisuksia kalvaa himo, etsitään kirpputoreilta paripuolia käytettyjä nappeja, joilla on luonnetta ja historiaa. Aarrenapit saavat olla kuluneita, ne eivät tarvitse paria, niiden ei tarvitse olla tietyn värisiä.


Kirpputoreilta löytyy hassuja nappeja, nappeja joita ei ostaisi uutena kaupasta. Olen yrittäyt miettiä minkälaisessa vaatteessa on ollut ihmishahmoinen nappi, mutta en ole keksinyt. En tiedä tulenko koskaan käyttämään sitä mihinkään, mutta se ei haittaa. Minulle riittää, että se on rasiassani, josta sen voin aika ajoin ottaa esille, tutkia ja laittaa pois. Nuo kaksi valkoista nappia metallikeskiöillä löytyivät eri kirppareilta, toinen on kultainen ja toinen hopeinen ja kiinnitykset ovat erilaiset, mutta kuviointi on aivan sama. tähän kuvaan valikoitui vain vaaleita nappeja, mutta löysin myös tummia. Pienet vaaleat helmiäisnapit alalaidassa ovat projektia varten ja ne on haettu nappikaupasta. Materiaalin vuoksi ne ovat kauniita uusinakin.


Nämä ovat vanhoja nappejani. Kultareunaiset sydämet olen itse ostanut talvitakkini napeiksi ja nämä rasiassa olevat ovat varanappeja. Muuten kaikki nämä napit ovat joko vaatteista irroitettuja/irroneita tai varanappeina tulleita. Metalliset koristeet ovat ikivanhoista farkuistani, niitä oli enemmänkin, mutta muut ovat kadonneet.

Napin ei tarvitse olla koristeellinen tai erikoinen ollakseen mielenkiintoinen, arkiset napitkin kertovat tarinoita. Nämä ovat pelkkää muovia, joissakin on kiinnityslangatkin tallella, mutta ei se niiden arvoa alenna. Nappirasiani aartet eivät ehkä ikinä päädy mihinkään ompelukseen tai neuleeseen, mutta se ei johdu siitä etteivät ne kelpaisi. Näille napeille pitää löytyä aivan erityinen kohde, jotta raaskisin luopua niistä.

Ensimmäinen Snyn paketti saapui!

Eilen kännykkä kilkutteli tekstiviestinä tietoa Salaisen neuleystäväni paketin saapumisesta Matkahuollon hakupisteeseen. Kurjuudekseni en ehtinyt pakettia eilen hakemaan, mutta tänään heti aamusta nakkasin kuopuksen rattaisiin ja sitten kävelimme reippaasti hakureisulle. Jo paluumatkalla yritin kurkistella rahtipussiin, mutta ilkeä Snyni oli käärinyt lahjukset vielä sellofaanin enkä viitsinyt vetää koko pakettia ulkosalla näkyvillä, joten oli vain maltettava kotiin.

Sellofaanikääryle oli houkuttelevan näköinen, mutta maltoin avata sen nätisti ja nauhoja repimättä. Nämä ihanuudet sieltä sitten paljastuivat.
Sny oli kutonut lapaset minulle sekä molemmille tyttärilleni! Nuo kaikkein valkoisimmat ovat minun, keskimmäiset kuopuksen ja laitimmaiset sitten esikoisen. Omat lapaseni olivat juuri sopivat, lasten lapasia en päässyt vielä kokeilemaan, esikoinen on päiväkodissa ja kuopus kieltäytyi vakaasti tällasesta touhusta. Paketissa oli myös tuo lapasten alla pilkottava kehyspaketti. Siinä on yksi vähän isompi kehys ja kaksi pienempää, sopivat vaikkapa äiskän ja iskän hääkuvalle ja lasten vauvakuville. Paketissa oli myös hellyyttävä siilikortti, jonka unohdin kuvata.

Kiitos suuresti SNY! Ihana saada näin mukavasti yhteensopivat lapaset meille naisväelle. Täytyy tunnustaa, että lapasia en jaksa kutoa, joten meidän lapset touhuaa pihalla Ruskovillan ostolapasissa. Nyt näytän muille pihan möyrijöille, ja etenkin heidän äideilleen, mukavan aikaansaavalta äidiltä ;-) Kiitos siitä!

Tänään juhlistetaan minun ja blogiukkoni 9 vuotta kestänyttä avioliittoa. Juhlaillalliseksi on luvassa siskonmakkarasoppaa ja rasvatonta maitoa. Muksujen sairastelut ovat vieneet veronsa enkä huomannut hankkia mitään juhlavampaa, joten tähän on tyydyttävä. Onneksi kaapista löytyi unohtunut kuohuviini ja esikoinenkin on jo terve, joten ehkäpä me saamme juoda kuohuvan maljan rauhassa mieheni kanssa päivää juhlistaaksemme.

Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille!

Ääniä hiljaisuudesta

Kylläpäs nämä blogin päivitykset aina venyvät. Voisin kyllä kirjotella useamminkin, mutta kuvattomat postaukset tuntuvat tyhmiltä ja kuvien siirto kamerasta koneelle on niin tylsää. Energiaa on imeneet myös perheen jatkuva sairastelu. Meillä kaikilla on ollut vuoronperään tauteja, joten koko ajan joku on ollut kipeä, kiukkuinen tai kärttyinen. Vähemmästäkin alkaa energia loppumaan. Mysteerihuivianikaan en ole viitsinyt iltaisin kutoa, koska muksut ovat nukkuneet levottomastai eikä monimutkainen pitsihuivi oikein etene virheittä keskeytysten lomassa.

Helmikuun harmaus ja märkyys on saanut täällä aikaan myös startiittia. Kaikenlaista uutta olen aloitellut, mutta into ei oikein säily loppuun asti. Kuopuksen villatakista sain sentään eilen kudottua kauluksen ja nappilistan ja enää on ompelutyöt jäljellä. Kummitytöllekin on villatakki tekeillä ja tällä viikolla, jos saisin sen valmiiksi, niin ehtisi hiihtomalle tykönsä lähtevän mummun mukana tyttöselle. Myös Snylleni olen neulonut, mutta niitä en voikaan täällä esitellä ennen kesäkuuta. Ensimmäisen pakettini olen jo lähettänyt ja seuraava on suunnitteilla.

Valmiita töitä ei siis ole vielä näyttää, mutta onneksi on hankintoja. Tinttamarellista tilasin itselleni huivilangaksi vyyhdin liukuvärjättyä vironvillaa ja kaksi vyyhtiä Kamenaa. Värit ei nyt ole ihan kohdillaan kuvassa. Tuo liukuvärjätty on kanervan sävyissä ja Kamena on palon raisumpi väri luonnossa kuin nyt tässä. Näistä molemmista tulee siis itselleni huiveja, mutta mallit ovat vielä haussa.

Tinttamarelliin on muuten piakkoin tulossa Knit Picksin -puikkoja! Niitä ihanuksia olen kuolaillut jo pitkään ja ehkäpä nyt viimeinkin saan omakseni.

Pitihän sitä langankulutuksen tueksi hankkia myös ohjeita, joten tilaus lähti Adlibrikselle. Paketissa saapuivat Wrap Style ja The Best of Interweave Knits. Wrap Stylen hankin vain ja ainoastaan Shetland Trianglen ohjeen vuoksi, mutta oli siinä muitakin kivoja ohjeita. Shettis on tarkoitus laittaa puikoille ihan lähiaikoina, kunhan saan langan päätettyä.

Kaikenlaista muutakin on tullut osteltua, mutta niitä ei voi esitellä. Olen ostanut jo jotakin Snylleni ja lisäksi on sellaista mitä ehkä annan Snylleni, jos budjetti sallii ja tai pakettiin sopii.

Nyt on taas vuorossa nenien niistoa ja lasten hoitoa. Atshii vaan sinnekin!

Sunnuntai-illan ratoksi

Neulominen ei just tänä iltana napannut, joten tulipa tehtyä tälläinen testi ihan vaan huvin vuoksi. Ainakin osui lempivärikartalleni :-)

you are lightcyan #E0FFFF

Your dominant hues are green and blue. You're smart and you know it, and want to use your power to help people and relate to others. Even though you tend to battle with yourself, you solve other people's conflicts well. Your saturation level is very low - you have better things to do than jump headfirst into every little project. You make sure your actions are going to really accomplish something before you start because you hate wasting energy making everyone else think you're working. Your outlook on life is very bright. You are sunny and optimistic about life and others find it very encouraging, but remember to tone it down if you sense irritation.

the spacefem.com html color quiz

Tänään on päivä mennyt ihan laiskoissa tunnelmissa. No, viimeisen hihan sain aamusella kudottua kuopuksen parempaan kevätvillatakkiin, nyt pitäisi vain saada viimeistelyt aikaiseksi. Muuten olen vain notkunut koneen äärellä ja tehnyt muuta joutavaa. Tyttösten kanssa pelattiin pleikkaa, kun iskä oli rokeissa (=bändiharkoissa). Meidän 1½ vuotiaskin ymmärtää pleikan päälle ja jos löytää Buzz Juniorin Viidakkovillityksen, niin tulee kyllä luo hokien "Aapa, aapa." Ei se neiti vielä pelata osaa, mutta tykkää istua muiden vieressä samassa rivissä ohjain kädessään. Suloinen näky.

Tänään surffailin läpi erinäisiä lankakauppaa ja mietiskelin tulevia lahjojani Salaisen neuleystävän lahjottavalleni. On ollut hauska lukea ystäväni lomaketietoja, ja tietenkin blogia, ja yrittää miettiä millä vähemmän ennalta arvattavalla, mutta silti hänestä kivalla, voisin ilahduttaa näiden kuukausien aikana. Tietojen perusteella kohteeni vaikuttaa hyvin erilaiselta ihmiseltä kuin minä. Elämämme ovat täysin erilaisissa vaiheissa ja ikäeromme on melkoinen, yhteisiä harrastuksia meillä on vain neulominen. Tuntuu silti, että tästä tulee hauskalla tavalla haastava projekti. Toivottavasti onnistun edes joidenkin lahjojeni osalta.

Oma Snynikin on ottanut jo yhteyttä sekä tämän blogin kautta että sähköpostitse. Vielä en ole postiin vastannut, mutta vastaan kyllä. Itsellenikin hankin salaisen sähköpostiosoitteen omia yhteydenottojani varten ja jotenkin kummasti kaikki salaisuus-salainen-linjalla olevat käyttäjänimet olivat valitsemastani palvelusta jo varattuja. Paljon uskottomia aviopuolisoita liikkeellä ;-)

Anteeksi haamuilu!

Päivitin kirjoitusten tunnisteita, joten taisi tulla useampi ylimääräinen päivitys. Anteeksi se. Lisäsin viime vuoden valmiisiin vuosiluvun, kuten tämän vuoden valmiissakin on. Lisäksi muutin Spring Shawl Surprisen yleisemmäksi mysteerineulonta-luokaksi.

Vuoden ensimmäiset

Sekä vuoden ensimmäiset valmiit että uudet hankinnat ovat viimeinkin päässeet tänne blogiin asti.
Aivan vuoden ensimmäisinä päivinä valmistui blogiukolle Cousteau-pipo syntymäpäivälahjaksi. Tein miehen kokoisen ja tuli vähän turhan iso tai sitten on pienipäinen mies. No ylimääräinen käänne vaan lämmittää.

Malli: Typyn Cousteau-pipo
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3 bambupyöröt
Paino: 100 g

Kummipoikamme kastetaan huomenna ja halusin säilyvämmän muiston lisäksi lahjoa myös jollakin pehmeämmällä. Olin jo pitkään katsellut Hello Yarnin anime-pipoa sillä silmällä ja nyt sain sen viimeinkin kutoa. Pipo oli todella hauska ja nopea kutoa, joten näitä tulen ihan varmasti tekemään lisää. Sopivia vauvauhreja on jo mielessä :-) Lapasten mallin kehitin kutoessani. Aloitin 36 silmukalla kutomalla aina oikeaa. Vähän ennen vaihtoa valkoiseen sileään osuuteen kavensin 8 silmukkaa. Valkoista osuutta kudoin 7 cm ennen kärkikavennuksia.

Pipon malli: Hello Yarnin Top down Bonnet
Lanka: Wool
Puikot: 3½ bambuiset sukkapuikot ja pyöröt
Paino: pipolla ja lapasilla yhteensä 56 g

Ostoksille kiirehdin jo vuoden kolmantena päivänä ja samalla sain nollattua -10 %-projektin saavutukset. Paikallisen Prisman hyllyllä törmäsin luumun väriseen Ainoon ja kun se siitä hyllyltä niin reippaasti huuteli haluavansa Lohikäärme-huiviksi, niin eihän siinä muu auttanut kuin viedä kotiin kerä ja sen 5 parasta kaveria. Ostamani 600 g muuntautuu huivin lisäksi myös lapasiksi ja myssyksi. Meidän päiväkodin hallitus vietti pikkujouluja henkilökunnan kanssa vasta vuodenvaihteen jälkeen ja siellä pukki lahjoi minua tuolla 50 grammalla Loftia. Ihana lanka, mutta vielä ei ole aavistustakaan siitä, mikä siitä tulee. Lisäksi olen ostanut 50 g tummansinistä woolia tuota aiemmin mainittua pipoa varten. Kerrankin sain muuten langan kulumaan kerralla eikä yhtään jäänyt tuosta tummansinisestä kerästä nurkkiin pyörimään!

Koska -10%-projekti on jo ohi, niin poistan projektin seurannan sivupalkistani. Tilalle laitan tämän vuoden ostokset ja kulutukset. Tavoitteena olisi saada ostogrammat pysymään pienempänä kuin kulutus.

Yhdessä on hauskempaa!

Tuli sitten liityttyä Salaisen neyleystävän uudelle kierrokselle. Tulin niin kateelliseksi viime syksynä, kun luin "kaikkien" muiden neuleblogeista ihanista yllätyksistä ja harmitti, etten ollut mukana. No, nyt sitten pääsen minäkin hehkuttamaan!

Lisäksi olen liittynyt useampaankin mysteerineulontaan, tällä hetkellä Spring Shawl Surprisessa on menossa kolmas vihje, itselläni vasta ensimmäinen vihje puolessa välissä. Muista mysteereistä ei onneksi ole vielä vihjeitä julkaistukaan, joten en ole joka paikasta myöhässä, vielä.

Vuoden ensimmäiset on jo valmistuneet ja ostettu, pitää vielä kuvata esittelyjä varten.

Vanha vuosi ja -10% päättyivät!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuoden vaihde sujui itse kullakin hyvin ja vammoitta. Itse sain vain henkisiä vammoja, kun jouduin kuuntelemaan naapurimme uuden vuoden karaokea. Ei se mitään, että lauletaan, mutta kun lauletaan huonosti ja kovaa! Onneksi keskiyön hetki lopetti laulannan eikä siihen enää myöhemminkään palattu, joskus on niinkin käynyt.

Sopivasti ennen keskiyötä sain miehen liekkisukat valmiiksi ja mies pääsi skoolailemaan kuohuviinillä tyytyväisen vaimon kanssa. Yöllä en enää viitsinyt kuvata tai punnita, mutta tässä ne viimein ovat: vuoden 2007 viimeiset neuleet.

Ensimmäiseksi esittelyyn pääsevät jo Kanariallakin käyneet Aallokko-pipot. Tuulian sylissä ei suinkaan ole kuopus vaan dembe, jonka päälle toinen pipo on viritelty. Dembe oli kuvaan suostuvaisempi kuin Emilia. Isompi pipo on kudottu 88 silmukalla ja pienempi 80 silmukalla.

Malli: Aallokko/Anne
Lanka: tuntematon varastosta löytynyt vyötteetön puuvillalanka
Puikot: 3 tai 3½ bambut
Paino: yhteensä 78 g

Tuulia halusi pipostaan ehdottomasti yksivärisen ja ihan kiva siitä tuli noinkin. Emilialta 1½ v mielipidettä ei edes kysytty.



Kuvassa alimmaisena miehelle viimeinkin valmistuneet liekkisukat, kuvasta ei näy, mutta kyllä siinä kokonainen pari on.

Malli: Novitan lukijan ekstraideat
Lanka: seiskaveikka ja florica
Puikot: 3½ bambut
Paino: 137 g

Muutama valmistunut raportoimaton vaakatilkku olikin 8 tilkkua ja lankana samat Tilkkujen yöstä mukaani lähteneet lahjoituslangat kuin parissa aiemmassa postauksessa, kohta se onneksi loppuu.
Painoa tilkuilla on yhteensä 248 g.

Luulin, että en saisi -10% tavoitettani täyteen, mutta ilokseni projektin loppuraporttiin saa ilmoittaa myös keskeneräisissä töissä kiinni olevat langat. Punainen kasa on päättelyä ja yhdistämistä vaille oleva villatakki kummitytölle. Lankana on punainen merino Wool ja se painaa 152 g. Sen alla lymyilee musta mytty, josta tulee isona kahdesta kaistaleesta koostuva poncho minulle. Nyt on valmiina vasta yksi kaistale. Se on kudottu Dalegarnin mustasta Heilosta ja tuntemattomasta tummanharmaasta langasta ja painoa on 147 g. Viimeisimpänä on lilasävyinen kasa Idenan Mohair Luxia, josta on syntymässä Juliette. Olen jo yli puolessa välissä ja painoa on kertynyt 124 g.

-10%-projektin päättyessä ja onnistuessa osaltani, tilanteeni on seuraava:
Lankojen alkupaino 6,3 kiloa, tavoitepaino 5670 g
lankoja kulutettu 3602 g
hankittu 2900 g
Yhteispaino projektin päättyessä 5598 grammaa!

Villiä tuuletusta!!!! Aaltoja!!!!

Oma paino oli alimmillaan -6 kg projektin aloituksesta, mutta loma ja joulu toivat plussaa, joten laihduttamisessa en tavoitteeseen päässyt.