Edellisessä postauksessa mainitsin neuloneeni sukkia ja tässä ne viimein ovat, aika päiviä sitten valmistuneina ja jo viikko sitten kuvattuinakin.
Tytöt olivat jo kasvaneet ulos viime talven sukista ja miehelle halusin muuten vain neuloa uudet sukat Dropsin Fabelista. Aikaisemmin en siitä ollut mitään kutonutkaan ja tykkäsin langasta kovasti. Siitä miltä se tuntui ja miten kauniiksi se muotoutui, kudinta ei meinannut malttaa laskea käsistään, kun piti odottaa seuraavaa raitaa.
Kauniita ovat, mallit vain hieman liikkuvaisia, joten oli hankala saada tarkkoja kuvia.
Itselle neuloin sukat kesällä syntymäpäivälahjaksi saamastastani oranssista Trekking XXL:stä Pomatomuksen mallilla. Langan, ohjeen ja puikot otin jo kesän Italian matkalle mukaan, ensimmäinen sukka valmistuikin siellä ja toinenkin pääsi puikolle. Kuumuuden takia Italiassa ei kuitenkaan ihan hirveästi kudotuttanut, joten kesken jäivät. Onnistuin lisäksi kutomaan ensimmäiseen sukkaan vääränlaisen kärjen enkä tykännyt oikeallakaan tavalla tehdystä, joten sukat jäivät pitemmäksi aikaa tuumaustauolle. Lopuksi tein kärkikavennuksen muuten ohjeen mukaisesti, mutta päättelin sukan jo siinä vaiheessa, kun puikoilla oli vielä 24 silmukkaa.
Tässä vielä lähikuva sukastani. Pomatomuksen malli on todella kaunis ja olen aika tyytyväinen sukkaani.
Kaikki sukat on kudottu 2½ bambusukkiksilla, Fabel-sukissa olen käyttänyt Menitasta mukaan nappaamaani perussukan mallia.
Tummanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 672, koko n. 22-23, paino 34 g
Vaaleanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 161, koko n. 32-33, paino 46 g
Miehen sukat: Drops Fabel väri 521, koko 42, paino 75 g
Omat sukat: Zitron Trekking XXL väri 145, koko 39, paino 76 g
Ostoksillakin on käyty. Ostin miehen slipoveria varten Isoveliä 500 g ja tyttären villatakkiin 300 g Nallea. Aloitin jo Menitasta aiemmin ostamastani alpakasta Tuulialle takkia, mutta lanka käyttäytyi pahatapaisesti, joten vaihdoin mallia ja lankaa. Tuulian takki on jo puikoilla, samoin oma alpakkatakki ja toisen sukan kantapäässä olen jo kutomassa kummipojallekin sukkia.
Kissamme ei ole palannut vielä kotiin, emmekä sitä ole myöskään nähneet koko tämän reilun kolmen viikon aikana. Oma mielialani on vaihdellut kohtalaisen reippaalla otteella enkä ikinä kuvitellutkaan, että voisin mennä näin tolaltani "vain" kissan takia. Etsimme edelleen aktiivisesti ja viikonloppuna Länsiväylä julkaisee ilmoituksen kissastamme. Toivottavasti Nyyti on maailmalla oppinut lukemaan ja palaa kotiin. Ilmoitukseen liittyen laitan loppuviikosta blogiini jälleen kuvia ja tuntomerkkejä Nyytistämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti