Lapissa, tarkemmin Kemijärvellä vanhempieni luona, lomaillessani tuli mieleen, että enpäs ole kertonut kelle minä olin tämän kevään Salainen neuleystävä.
Minulla oli ilo olla Tinttaran duunailujen Tinttaran Salainen Ystävä. Jotain lahjoja muistin kuvata itsekin, mutta tässäpä linkit Tinttaran blogiin, kun eivät nuo kuvat täällä Lapissa ole. Tässä helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, syntymäpäivälahja ja toukokuu. Eka kertaa olin tällaisessa touhussa mukana ja tosi kivaa oli. Tykkään ihan oikeasti lahjojen antamisesta ja etenkin niiden suunnittelusta. Ja olin todella tyytyväinen itseeni, kun sain tehtyä myös kotikutoisia lahjomuksia.
Syksyllä palaan töihin reippaan kahden vuoden jälkeen, enkä silloin taida jaksaa lähteä uudestaan SNY-rinkiin mukaan, mutta yllätyspaketteja on kiva saada. Hmmm, jos sitten vaikka liittyisin lankaklubiin tai lankaklubiin, kunhan saan vain päätettyä mihin niistä.
Nyt takaisin sääskentappotalkoisiin ja keskiviikkona paluu kotiin. Olen penkonut vanhempieni varastoja ja löytänyt varsinaisia aarteita omille tyttösille ja pakkohan niillä on täälläkin leuhottaa, kunhan pääsen kameralle. Oottakaas, kun näette!
2 kommenttia:
Moikka,
En tarvi lankaa takas, jos siittä riittää tee jommalle kummalle tytölle sukat. En tiä miten olin niin huonosti ne päätellyt, että se purkaantu. Toivottavasti saat ne korjattua ei niistä paljo iloa ole jos ne puikoilla.
Kertaalleen jo päättelin silmukat, mutta loppulanka jäi niin naftiksi, että ei riitä pitävään päättelyyn. Pitää vähäsen purkaa ja kuota lähettämälläsi langalla. Kyllä niistä hyvät tulee! Ja istuivat tosiaan ihanasti jalkaan, joten on motivaatiota korjata tuo.
Jos lanka ei ihan kummallekaan tyttöselle riitä sukkiin, niin kämmeköihin varmasti!
Lähetä kommentti