Viimeinkin sukkasatoa

Sain viimeinkin viimeisteltyä ja kuvattua jo jonkin aikaa valmiina olleet sukkani. Ja kyllä, niitä on kaksi, vaikka kuvassa poseeraakin vain vasen sukka. Lanka on kevään Sny-enkeliltä Ixulta saatua Fabelia ja mallikin on Dropsin sivuilta otettu ja sukat on itselle kudottu, vaikka pikkuisen löysiksi jäivätkin.

Malli: Sileäneuleiset DROPS sukat ”Fabel”-langasta
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 Knit Pro
Paino: 81 g

Sukkasatoni on käynnistynyt siis jokseenkin hitaasti, tämän sukkaparin lisäksi on valmistunut yksi sukka esikoiselle. Kukahan sille parin kutoisi? Ilmassa on ollut pienoista startiitin poikastakin. Kesken on vanhoja töitä ja lisäksi vastikään aloitettuna takki Purosta esikoiselle ja torkkupeitto Esiton lenkkimohairista. Ja monta ihanaa vauvan nuttuakin tekisi mieli aloittaa. Marraskuun loppuun mennessä pitäisi olla kolme uutta ihmistä ja yhtä monta uutta nuttua maailmassa. No, jotain pitäisi saada valmiiksi ensin.

Tiskirättejä sentään olen tikutellut menemään ihan valmiiksi asti. Kuvan sininen rätti on Allhempistä, sille on olemassa identtinen kaverikin. Sitä en viitsinyt kuvata, koska se on ollut jo jonkin aikaa käytössä. Näihin kahteen hamppurättiin sain käytettyä koko vyyhdin.

Alemmat rätit on kudottu kolmesta eristä väristä Novitan bambua, malleina on korinpohjaa ja kahden kerroksen helmineuletta. Tein näitä rättejä vähän summassa ja satunnaisilla silmukkamäärillä, joten ne eivät ole saman kokoisia keskenään, mutta tuskinpa tuo käyttöä haittaa.

Kuvassa rätit poseeraavat tulevan keittiän tiskipöydällä. Allas, hana ja tasot ovat jo paikallaan, vesi ja sähkö eivät vielä liiku.

Edellisessä postauksessa olin varsin optimistinen keittiöremontin ja sen toteutumisaikataulun suhteen. Myöhässähän se on. Alkuperäisen aikataulun mukaan keittiön pitäisi olla jo valmis, mutta torstaina saimme kuulla, että viimeisen puuttuvan kaapin materiaalit ehkä ovat lähteneet Raahesta etelään päin tai sitten eivät. Ei tämä nyt niin kamalaa muuten olisi, mutta einekset alkavat jo maistua puulta.

Ja kaikille kiinnostuneille vielä remontin lähtötilannetta. Asuntomme on 1970 rekennetussa kerrostalossa ja keittiö oli kaapistoltaan alkuperäinen. Ovet jumivat ja laatikot putoilivat ja sekä kaappi- että laskutilaa oli aivan liian vähän. Ulkonäkö niinkin oli ihan ok, tykkäämme molemmat simppelistä suorasta linjasta.

Näissä kahdessa kuvassa on vanhan keittiön KAIKKI kaapit. Alemman kuvan tyhjässä kohdassa oli jääkaappi, joka oli tuossa vaiheessa jo siirretty olohuoneeseen. Liesikin oli oikeasti tietenkin seinän vieressä olevassa kolossa, mutta oli siirretty siivousta varten keskemmälle. Lieden vieressä näyttäisi olevan laskutilaa, mutta ei sitä oikeasti ollut. Lieden viereisellä tasolla oli mikroaaltouuni ja tiskialtaan vieressä oli vedenkeittimen paikka. Keittiössä oli toki myös ruokapöytä, joka toimi aamiaispöytänä, leivänpaahtimen alustana ja työskentelytasona.

Keittiön lisäksi remontissa on nyt kaksi muutakin huonetta. Toisen niistä maalasin jo keväällä ja toinen on maalattu nyt. Molempiin laitetaan lisäksi uudet lattiat, listat sekä sähköpistokkeet.





Keittiön viereisessä huoneessa oli mielestäni varsin hirveät tapetit, lisäksi ne oli kiinnitetty todella huonosti ja likaisetkin ne olivat. Tomaattitahroista päätellen huone on joskus toiminut ruokahuoneena. Tapettien alta paljastui jonkun entisen asukkaan puhelinmuistio. Taatusti varsin kätevää! Melkein oli sääli maalata nuo piiloon, maalasin silti.

Laittelen vielä vaihekuvia remontista ja sitten joskus tietenkin se lopputuloskin, jos tästä nyt ikinä valmista tulee.

Luulenkohan minä itsestäni liikoja?

Vajaa kaksi viikkoa kestävä kolmen huoneen remontti alkaa meillä 9.9. Tämän päivän olen järjestellyt kaappeihin ja vaatehuoneeseen tilaa keittiöstä pois kannettaville astioille ja muulle tavaralle. Samalla olen varmistellut, että remontin aikana vaatehuoneessa normaalisäilytyksessä olevat tavarat eivät uppoaisi liian syvälle, jos niitä vaikka tarvittaisiin. Niin kuin esimerkiksi langat ja puikot.

Epämääräisen inspiraation varalta päätin kerätä yhteen 30 litran muovilaatikkoon lankoja, joita voisin remontin aikana tarvita, kuten ohuita sukkalankoja sukkasadonkorjuuta varten, vähän huivilankaa ja vähän sitä sun tätä. Lopputuloksena oli tuo 30 litran laatikko survottuna niin täyteen kuin vain mahdollista. Niin ja remonttihan siis kestää vain pari viikkoa. Jepjep.

Kesä tuli, kesä meni

Täällä Ajatuskudelmissa on taas vietetty ansiokasta blogihiljaisuutta hyvä tovi. Syksy saapuu pian, joten ehkäpä syyssateiden aikaan ehdin päivittämään blogia hieman tiuhemmin. Nyt ensimmäinen katsaus hiljaisuuden aikaan.

Keväällä mainitsin suunnittelevani esikoiselle Halloween-synttäreitä. Tämä teema oli tyttären keksimä, mutta se oli kyllä vanhemmillekin tosi kivaa vaihtelua ainaisiin prinsessakesteihin. Kohtahan se Halloweenkin on, joten kuvakavalkadi kehiin inspiraatioksi tulevaa Halloweenia varten.

Eteisen ovi avautui verenpunaisella valolla valaistuun luolaan. Siivouspäiviä oli tainnut jäädä muutamakin väliin sillä oviaukko ja lamppu olivat seittien ja hämähäkkien peitossa.


Juhlasaliin johtava ovi koristeltiin lasimaalauksin.

Juhlapöytään tilattiin hämähäkeiltä hienoakin hienompi liina ja noita valitsi astioihin sekä servetteihin lempiväriään verenpunaista.


Pöytää koristi juhlava ruusukimppu.


Lisää juhlapöydän yksityiskohtia.

Kakku tilattiin noitamaailman taitavimmalta kondiittorilta ja se oli suorastaan jäisen kylmä.


Noidille oli järjestetty viihdykkeeksi mm. käden kiinnittämistä luurangolle.


Päivänsankari oli sangen tyytyväinen täytettyään 666 vuotta näin karmivissa merkeissä.



Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaani Sukkasatoon ja satoa korjaan Perunalaariin.

Voi apua!

Alkuvuodesta kauhistelin kertynyttä lankavarastoa ja tarkoitus oli tänä vuonna pienentää lankavuorta lisäämällä varastolangan kulutusta. No ei taida onnistua! Ostoja ja lahjoja on kertynyt jo melkein 3 KILOA ja vaikka kulutusta on melkein kiloa, niin silti vuoden saldo on 1,8 kiloa plussalla. Voi apua, nyt pitäisi äkkiä saada jotain valmiiksi asti. Vuosi ei ole vielä puolessakaan!

Ihana äitienpäivä

Äitienpäivä oli ihana, rento ja hyväntuulinen. Päivä alkoi innokkaalla lasten kikatuksella, sipinällä ja viimein onnitteluilla muka uniselle äidille, joka juuri ennen lasten saapumista sai työnnettyä kirjan tyynyn alle piiloon. Ja sitten äiti sai lahjoja.

Viime kesänä ennen syntymäpäivää lykkäsin miehen kouraan Fiina-neuleen osoitteen ja nyt tuo löysi sinne jo itsekin. Lahjalaatikkoon päätyi Mondial Ciao sukkalankaa 300 g , värit vasemmalta oikealle 663, 93 ja 659. Iso kerä on ohuehkoa Mondial Gap lankaa ja kerässä on 250 g, langan väri on 47. Pompulalanka on Mondial Smart lankaa, sitä on 3 kerää eli 150 g, väri on 863.






Tässä vielä lähikuvaa tuosta pompulalangasta sekä noista raidallisista sukkalangoista. Tuo pompulalanka on ihan perversseintä ikinä sekä ulkonäöltään että neulottavuudeltaan. Koehuivia jo aloittelinkin uusilla Surinapuisilla puikoillani, jotka myös sain. Taidan kutoa tytöille huivit tuosta langasta, jotenkin se heitä viehätti ja itse tykkään talvella enemmän isoista kolmiohuiveista.

Tuo oikeamman puoleinen raitalanka viehätti itseäni kovin ja siitä teen varmaankin perussukat, niissä pääsee mielestäni raidoitus parhaiten oikeuksiinsa. En malttaisi odottaa, että minkälaiset väritykset kerältä rullaavat. Tuon vihreän-ruskeansävyisen kerän taidan käyttää lahjasukkiin. Ei ole minun värejä, mutta nätti on sekin.


Tytöiltä sain päiväkodissa itsetehdyt lahjat. Turkoosi on Tuulialta ja oranssi Emilialta. Pikkuneiti oli tainnut valita itseään miellyttävän värin, mutta Tuulia sanoi valinneensa äidin lempivärin. Ja onhan tuo. Huivit ovat siis itsemaalattua silkkiä, niissä menee enemmänkin tuota vaaleaa kuviota, oranssissa huivissa ne erottuvat ehkä paremmin.

Mummullekin teimme tyttöjen kanssa itse lahjat, mutta niitä en huomannut kuvata ennen mummulle viemistä. Mummu sai froteepyyhkeet, johon tytöt painoivat omalla persoonallisella tyylillään kangasväreillä kätensä kuvat. Minä kirjoitin niihin vielä tyttöjen nimet ja vuosiluvun kangastussilla.

Lahjojen jaon, aamupalan ja mummula-visiitin jälkeen menimme WeeGee-talon kahvilaan syömään ja sen jälkeen tyttöjen iloksi Leikkilinnan Barbi-näyttelyyn. Leikkilinna oli kiva Satutammineen, Löylymäen asemineen ja tietenkin Barbeineen. Parasta tuossa paikassa oli, että siellä sai ihan oikeasti leikkiä. Ei tietenkään varsinaisilla näyttelyesineillä, mutta kyllä siellä oli iso kasa Barbeja leikittäväksikin. Leikkilinnan lisäksi tyttöjä viehätti Santeri Tuorin Metsä-näyttely. Kun pääsimme kotiin, niin meillä oli kaksi melkoisen väsynyttä tyttöä, jotka tyystin unohtivat pullikoida nukkumaanmenoa vastaan.

Viikko on sitten muuten ollutkin vähemmän rento ja ihana, mistä syystä bloggaan nämä ihanuudet vasta nyt. Maanantaina iltapäivällä työnantaja kertoi, että 95 virkaa virastostamme alueellistetaan 800 kilometriä pohjoisemmaksi ja sinne muuttaa minunkin työtehtäväni, itse en aio seurata perässä. Ei ole kivaa, ei. Työ muuttaa ehkä n. 2 ja viimeistään 5 vuoden kuluttua, nopeasti muutos ei tapahdu, mutta tapahtuu.

Alla vielä esikoisen synttärikutsu, joka myös onnistuu kertomaan jotain olennaista mielentilastani.

Saatu iloa!

Maaliskuussa ei tullut minulle Sny-pakettia ja nyt keskiviikkona enkeli lähetti minulle iloa. Paketista paljastui Allhemp hamppulankaa, tiskirätin ohje, rättiin sopiva keittiöpyyhe ja kortti. Lanka oli ihanan väristä ja yllättävän pehmoista. Tytöillä on käytetty hamppukankaasta tehtyjä vaippoja ja ne olivat paljon kovemman tuntuisia. Kiitos enkelini paketista, se ilahdutti kovin! Ja kyllä siitä rätti tulee, kunhan löydän puikkoni.

Piti bloggaamani tästä jo aiemmin, mutta kiireet ovat tällä viikolla vieneet naista erityisen vilkkaasti. Onneksi paketti tuli postiluukkuun asti, muuten se olisi edelleenkin postissa.

Tuo ruskea kuvaan tunkenut kasa ei tullut paketista vaan on omaa tuotantoa. Taannoin ostin Menitasta Novitan bambu-lankaa tiskirättejä varten ja nyt on yksi kerä tikutettu kahdeksi rätiksi. Rätin kudoin ilman ohjetta Idiot's dishclothista joskus näkemäni kuvan perusteella. Rättejä en ole vielä ottanut koekäyttöön, sillä sain pääteltyä ne vasta eilen (itse asiassa vasta kuvan ottamisen jälkeen). Olen kutonut myös sata grammaa salaisuutta, mutta se jää nyt sattuneesta syystä näyttämättä.

Illalla tai huomenna aamusella pitää vielä kuvata kasa Vaaka-tilkkuja ja uudet Kerttu-sukkani. Tilkut lähtevät jo huomenna maailmalle, sillä huomenna on Vaaka ry:n perinteinen Tilkkujen yö, jonne minäkin menen puikkoja heiluttamaan. Minä osallistun tapahtumaan Helsingissä, saa lähestyä!

Olemme kotona aloittaneet hyvin kattavat perusparannuspuuhat ja ne ovat pitäneet niin kiireisenä, että on se kevätsiivouskin jäänyt tekemättä ja katsokaa nyt: Kylpyhuoneen lavuaari on aivan täynnä kissankarvaa!

Lavuaarin laidalla näkyy myös maalisuti, jolla uusi lipasto on saanut kauniin maalipinnan tunkkaisen antiikkipetsin tilalle. Tuolla kruunu-sabluunalla on tehty koristekuvioita tyttöjen puisiin säilytyslaatikoihin. Nämä ovat vain pieni osa perusparannuspuuhiamme. Sisustuksen tuunaamisen lisäksi teemme kahteen huoneeseen perusteellista pintaremonttia: tapetit on revitty pois, uusi maali laitetaan tilalle ja lattia sekä listat menevät vaihtoon. Lisäksi 37 vuotta täyttävässä keittössämme menee ihan kaikki uusiksi, joten puuhaa riittää.

Sen lisäksi , että remontti vie nyt kovasti aikaani, niin on se muutenkin vaikeuttanut neulojan elämää. Yksi remonttikohteistamme on työhuoneemme. Siellä ja siihen kuuluvassa vaatehuoneessa säilytän neulomistarvikkeitani ja nyt huone on kaaoksessa ja vaatehuone täynnä sinne kuulumatonta tavaraa, joten vähän kaikki on hukassa tai muuten tavoittamattomissa.

Näin lopuksi voinkin tunnustaa, että kotona olen ollut liian kiireinen, joten tämä blogikirjoitus on kirjoitettu töissä.

Sunnuntai

Viime kesän kuolleiden lehtien joukosta löytyi tulevan kesän alku.

Rauhallinen hetki. Kuppi kahvia, neule ja kesän siemenet.

Aurinko.

Elävien kirjoissa

Hiljaisuus taukoaa jälleen kerran. Alkuvuosi on meillä ollut yhtä sairastelua enkä ole edes montaa silmukkaa saanut kudottua tänä vuonna. Kutimet eivät kerta kaikkiaan ole väsymykseltä pysyneet käsissä tai sitten silmät eivät ole pysyneet auki.

Onneksi sentään tammikuun alkupäivinä valmistuivat omat En Pointe -tossuni, joten jotain valmista on näytettävänä. Tossuistakin varmaan näkee, että ne ovat olleet todella ahkerassa käytössä, niin mukavat ne ovat. Jos ihmetyttää mitä kummaa minulla on tuossa oikeassa jalassa, niin se on vain Pomatomus-sukkani mallikuvio. Sukka ei ole niin kireä, että jälki jäisi, istuin vain sukkajalka peppuni alla ja siitä syntyi tuo painauma.

En Pointe -tossut
Ohje: Ulla 03/07 (Ilu)
Lanka: Sandnesgarn Tove
Puikot: 3
Paino: 50 g

Tänään kaivoin pitkästä aikaa esiin Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivini tekeleen, kolmas vihje on loppusuoralla ja omaa versiotani voisin esitellä sen valmistuttua.

Juhlistin eilen jo viikon kestänyttä tervettä perhettä käymällä kirpputorikierroksella ja Soukan Menitassa. Menita Outlet on edelleenkin remontin alla ja kaaoksen lisäksi kaupasta löytyi hyviä tarjouksia. Kaikenlaista tarttui Snylleni mukaan ja toki itsellenikin. Ensimmäiset lankaostokset tälle vuodelle!

Kuten jo "kaikki" muutkin neulebloggaajat, olen minäkin lämmennyt ajatukselle kudotuista tiskiräteistä. Niitä varten ostin tarjouskorista ruskeaa Bambua ja tuota vyötteetöntä oranssia puuvillalankaa. Esikoisen kesäneuletta varten hankin 400 grammaa Tennesseetä vaalenlilana. Väri ei tuosta supermahtavasta kuvasta nyt oikein erotu. Vauvan sukkia ja tumppuja varten ostin orvon kerän luonnonvalkeaa alpakkaa ja omia sukkia varten kerän Austerman Steppiä. En ole hirveästi tykännyt niistä monenkirjavista Stepeistä, mutta tuo ihan syvä violetti oli pakko saada. Snylleni tein myös hankintoja, mutta niitä en aio merkitä lankakirjanpitooni, paitsi jos kudon niistä jotain lahjaksi. Miinusta saldooni olen saanut lahjoittamalla ystävälleni 200 grammaa varastostani.

Tuolla Menitassa oli muuten todella suuria tekeillä. Remontin jälkeen tila tulee olemaa liki kaksi kertaa isompi, sillä kauppaan on tekeillä alakerta. Portaat ja lattia vielä puuttuvat, mutta kun ne valmistuvat aukeaa alakertakin alkuun poistomyynti-tilana. Syksyllä sinne on aukeamassa lankakahvila ja käsityökurssejakin he aikovat järjestää. Suunnitelmat kuulostivat todella hyviltä ja henkilökunta tuntui olevan tohkeissaan remontista. Jännityksellä jään odottamaan valmista!

Blogitauon aikana Ajatuskudelmissa on juhlittu 10 aviovuotta. Itse päivää ja yötä juhlistimme Blogiukon kanssa Siuntion kylpylässä ilman lapsia. Juhlaa vietimme asiaankuuluvassa flunssassa kuten häätkin aikanaan. No, Siuntiossa oli ainakin kunnon puitteet höyryhengitykselle. Juhlan kunniaksi sain Ukolta itseaskarrellun kuvan meistä työpöydälleni. Kuva on otettu 11 vuotta sitten opiskeluaikaisissa juhlissa. Tämä taideteos on muuten ihan oikeasti käsinaskarreltu eikä suinkaan photoshopattu.

Nyt jatkan huivin tikuttelua, jospas kolmosvihje jo tänään valmistuisi. Huomenna ilmeisesti ilmestyy vihje 6A.

Mä olen niin tyytyväinen!

Kauhistelin itsekseni, kun noita lankoja on kertynyt jo melkein 9 kiloa laatikoita täyttämään. Siis melkein kolme kertaa enemmän kuin kulutukseni viime vuonna. Eihän siinä ole järkeä! Ne vievät vain tilaa, pölyyntyvät eivätkä lämmitä ketään kerinä laatikossa. Päällähän ne pitäisi olla ihanina neuleina, mutta kun ei kerkeä neuloa. Ajattelin siis, että tänä vuonna yrittäisin ihan oikeasti kuluttaa varastoani urakalla pienemmäksi. Tokihan se on kätevää, kun on jonkin verran varastoa. Uutta palmikkokauluriakin pääsin aloittamaan tuosta vaan, kun langat löytyivät laatikosta valmiina. Liika on kuitenkin liikaa ja vanhoista vuosikerroista nyt ainakin pitäisi päästä eroon.

Mysteerihuivin valmisteluja aloittelinkin jo penkomalla kätköjäni. Langaksi valikoitui raisun värinen Kamena, jota olin jo melkein vuosi sitten ostanut kaksi vyyhtiä huivia varten. Puikoiksi kaipasin 4-4½ pitsiaddeja, mutta sellaisia ei ollut. No, työpaikka muutti joulukuussa Priiman läheisyyteen ja sinne sitten töiden jälkeen. Ei ollut haluamiani puikkoja, lankaa oli kyllä ja jopa 50% alennuksella. Ja oli ihania lankoja: paljon harmautta piristäviä värejä ja sormia hivelevää pehmeyttä. Mutta en ostanut! Ei tullut yhtäkään työtä mieleen, jota olisin niistä ihanuuksista saanut tehtyä, joten en tosiaankaan ostanut! Eikä ollut edes vaikeaa, ihan kevyin sydämin ja vakain rauhallisin askelin pujahdin ovesta ulos Hämeentien vilinään. Puikot tilasin sitten kodin rauhassa Vuorelmalta paljon halvemmalla kuin Priimasta olisin saanut. Enkä tilannut sieltäkään lankoja! Vinkkinä mainittakoon, että Vuorelma ei peri lähetyskuluja tilauksista, jos maksaa tilauksen heti verkkopankissa tai Visalla ja pitsiadditkin olivat todella edullisia vain 4,75 €.

Näin omahyväisissä tunnelmissa tänään. Hyvää perjantaita kaikille, illalla alkaa ihana viikonloppu!

Hauska nähdä pitkästä aikaa!

Syksy on soljunut raskaasti ja nopeasti tähän hetkeen. Tähän syksyyn on kuulunut oma töihin palaaminen reilun kahden kotirouvavuoden jälkeen ja kuopuksen päiväkotiuran alkaminen. Päiväkotimme on onneksi pieni ja todella ihana, joten Emilia on solahtanut joukkoon suuremmitta ongelmitta. Toki myös esikoisen läsnäolo samassa hoitopaikassa on helpottanut vauvamme sopeutumista. Itsellänikin on ollut jonkin verran tekemistä töihin sopeutumisessa, mutta tuntuu, että se alkaa viimeinkin sujua. Alku oli yllättävän väsyttävää, joten iltaisin tuli nukahdettua sohvalle jo heti yhdeksän jälkeen. Kutonutkaan en ole tänä syksynä juurikaan, kun en vain ole jaksanut.

Suurin tahmaaja tässä syksyssä on ollut kateissa oleva rakas Nyyti-kissamme. Etsimme edelleenkin aktiivisesti, mutta ehkä kohta olisi aika luopua. Tällä viikolla täällä etelässäkin ovat ilmat kylmenneet ja tänään on tuullut ja pyryttänyt urakalla ja sitä on ollut todella tuskaista seurata. Vielä kolmisen viikkoa sitten saimme havaintoja kissastamme, mutta nyt ei mitään ja ajatukset karkaavat vähän väliä ehkä ulkona värjöittelevään pikkuiseemme. Niinä hetkinä yritän ajatella, että se on löytänyt uuden kodin ja kaikki on hyvin. Havaintoja olemme siis saaneet, mutta paikalle mennessämme emme ole karkulaista nähneet tai sitten olemme törmänneet ihan väärään kissaan.




















Jotain on kaikesta huolimatta hankittu ja valmistunut. Kuten moni muukin, niin minäkin kävin marraskuun alussa Elma-messuilla messukeskuksessa. Kovin paljoa ei mukaan tarttunut, puikkoja olisin tarvinnut, mutta en löytänyt mieleisiä. 100 grammaa Teetee Eleganttia lähti mukaan moda-lehden tilauksen kylkiäisinä ja 200 grammaa Priima Woolia ihan muuten vaan.


Kummipojalle valmistui sukat mieheni sukkien jämfabeleista ja vähäisestä määrästä Trekking pro naturaa. Ihania nämä pienet sukat, kun niihin saa upotettua pienet jämänöttöset.

Malli: Perussukka
Lanka: Fabel ja Trekking pro natura
Puikot: 2½ bambusukkikset
Koko: n. 20-21
Paino: 26 gr





Lopuksi kuva neulojan kissasta sille luontaisessa elinympäristössä. Inventoin valmiita vaakatilkkujani ja poistuin hetkeksi paikalta ja niinpä kissa ehti saada itselleen idyllisen nukkumapaikan useaksi tunniksi. En raaskinut ajaa pikkuhönttiä tiehensäkään, kun se oli niin tyytyväinen uudesta löydöstään.

Tälläista täällä tänään, pukekaahan lämpimästi päällenne!

Kissa karkuteillä!

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Kissamme karkasi Olarin Päivänkajontieltä 2.9.2008 aamupäivällä ja on ollut siitä asti karkuteillä, emmekä ole vielä tähän mennessä saaneet yhtään vinkkiä sen kulkureiteistä.

Nyyti on leikattu tyttökissa ja kooltaan normaali aikuinen. Kissamme on väriltään ns. kilppari eli läikikkäästi mustan-ruskean-harmaankirjava, kuonosta alaspäin vatsaa kohti lähtee vaaleanbeige alue. Nyytin silmät ovat vihreät ja hännänpää harmaahko ja hailakka. Kuvat eivät ole superlaatua, mutta kissan väri toistuu niissä oikein.

Erityistuntomerkkeinä voi mainita toisen korvan sisäpuolella olevan numerotatuoinnin sekä vähäisen määrän hampaita, sillä nitä on jouduttu poistattamaan. Nyytillä on myös mikrosiru, se ei toki näy päälle päin.

Kissamme on erittäin arka.

Olemme iloisia pienistäkin näköhavainnoista, sillä ne auttavat meitä etsimään kissaamme oikealta alueelta ja toivottavasti saamaan Nyytimme kotiin! Maksamme löytöpalkkion havainnosta, joka auttaa meidät kissamme jäljille.

Yhteydenotot blogin kommentien kautta.

Edit 30.9. Nyytimme on nähty Olarin Nesteen pihalla tänään. Siitä se lähti ojan yli kulkevaa polkua pitkin kohti Sarastuskujaa. Valitettavasti en ehtinyt paikalle ajoissa, mutta siellä päin kulkevat pitäkääpä silmänne auki!

Lämpimät ja rakkaat varpaat

Edellisessä postauksessa mainitsin neuloneeni sukkia ja tässä ne viimein ovat, aika päiviä sitten valmistuneina ja jo viikko sitten kuvattuinakin.



Tytöt olivat jo kasvaneet ulos viime talven sukista ja miehelle halusin muuten vain neuloa uudet sukat Dropsin Fabelista. Aikaisemmin en siitä ollut mitään kutonutkaan ja tykkäsin langasta kovasti. Siitä miltä se tuntui ja miten kauniiksi se muotoutui, kudinta ei meinannut malttaa laskea käsistään, kun piti odottaa seuraavaa raitaa.



Kauniita ovat, mallit vain hieman liikkuvaisia, joten oli hankala saada tarkkoja kuvia.



Itselle neuloin sukat kesällä syntymäpäivälahjaksi saamastastani oranssista Trekking XXL:stä Pomatomuksen mallilla. Langan, ohjeen ja puikot otin jo kesän Italian matkalle mukaan, ensimmäinen sukka valmistuikin siellä ja toinenkin pääsi puikolle. Kuumuuden takia Italiassa ei kuitenkaan ihan hirveästi kudotuttanut, joten kesken jäivät. Onnistuin lisäksi kutomaan ensimmäiseen sukkaan vääränlaisen kärjen enkä tykännyt oikeallakaan tavalla tehdystä, joten sukat jäivät pitemmäksi aikaa tuumaustauolle. Lopuksi tein kärkikavennuksen muuten ohjeen mukaisesti, mutta päättelin sukan jo siinä vaiheessa, kun puikoilla oli vielä 24 silmukkaa.


Tässä vielä lähikuva sukastani. Pomatomuksen malli on todella kaunis ja olen aika tyytyväinen sukkaani.

Kaikki sukat on kudottu 2½ bambusukkiksilla, Fabel-sukissa olen käyttänyt Menitasta mukaan nappaamaani perussukan mallia.
Tummanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 672, koko n. 22-23, paino 34 g
Vaaleanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 161, koko n. 32-33, paino 46 g
Miehen sukat: Drops Fabel väri 521, koko 42, paino 75 g
Omat sukat: Zitron Trekking XXL väri 145, koko 39, paino 76 g

Ostoksillakin on käyty. Ostin miehen slipoveria varten Isoveliä 500 g ja tyttären villatakkiin 300 g Nallea. Aloitin jo Menitasta aiemmin ostamastani alpakasta Tuulialle takkia, mutta lanka käyttäytyi pahatapaisesti, joten vaihdoin mallia ja lankaa. Tuulian takki on jo puikoilla, samoin oma alpakkatakki ja toisen sukan kantapäässä olen jo kutomassa kummipojallekin sukkia.

Kissamme ei ole palannut vielä kotiin, emmekä sitä ole myöskään nähneet koko tämän reilun kolmen viikon aikana. Oma mielialani on vaihdellut kohtalaisen reippaalla otteella enkä ikinä kuvitellutkaan, että voisin mennä näin tolaltani "vain" kissan takia. Etsimme edelleen aktiivisesti ja viikonloppuna Länsiväylä julkaisee ilmoituksen kissastamme. Toivottavasti Nyyti on maailmalla oppinut lukemaan ja palaa kotiin. Ilmoitukseen liittyen laitan loppuviikosta blogiini jälleen kuvia ja tuntomerkkejä Nyytistämme.

Edelleen kateissa!

Ti 2.9.
Rakas Nyyti-kissamme päätti tänään aamusella lähteä seikkailemaan ihan omin päin eikä ole vielä palannut kotiin tahi pihapiiriin. Jos sinä rakas lukijani asut tai liikut Espoon Olarissa allaspuiston tienoilla ja satut matkasi varrella näkemään eksyneen oloisen kissan, niin ilmoita minulle. Nyyti on väritykseltään kilppari eli ruskean-kirjava. Kuonosta lähtee mahaa kohti vaalean beigeä väritystä. Nyytimme on ihmisarka.


Edit. su 7.9.
Jatkan tätä samaa tekstiä, kun kissahuoli edelleenkin painaa.

Nyytimme on edelleenkin kateissa ahkerista etsinnöistä huolimatta. Olemme etsintäaluetta laajentaneet pikkuhiljaa ja ilmoituksiakin on levitelty laajemmin, mutta edelleen turhaan.

Yksi puhelu tuli torstai-iltana puoli kymmenen aikaan illalla, naapuri näki kotiin tullessaan pihalla kissan ja soitti välittömästi minulle. Juoksin heti paikalle ja etsin vielä tunnin ajan, mutta vilaustakaan en nähnyt. Ehkä naapuri pelotti pienen arkalaisemme. Perjantai-aamuna kuulimme toiselta naapurilta muutamasta havainnosta aiemmin viikolla. Näiden havaintopaikkojen perusteella sitten vietin perjantai-illan kierrellen ja osin kyttäillen näitä seutuja, kotiuduin reissusta vasta puoli yhdentoista jälkeen, kun olin jo niin väsynyt etten enää olisi huomannut kissaa vieressäni. Lauantai-aamuna lähdin pikaiselle aamukierrokselle jo ennen kahdeksaa, kun en enää voinut vain sängyssä maata. Päivällä tosiaan vietiin lisää ilmoituksia lähiseutujen pylväisiin. Illan lepäsin ja mies kierteli sateessa, mutta edellenkään ei ole kissaa näkynyt.

Nettipalstalta sain vinkin jättää ruokakupin ulos katoamispaikan lähelle. Alkuviikosta kuppi oli lähellä paikkaa mihin Nyyti ikkunasta putosi. Vein kupin illalla, aamuisin se oli vielä täysi kunnes varikset kävivät tyhjentämässä sen. Perjantaina vein kupin uudelle paikalle lähelle paikkaa missä kissa oli torstaina nähty. Lauantai-aamuna kuppi oli täysi, kunnes myöhemmin päivällä varikset taas löysivät sen. Kuppi täytettiin taas illalla ja nyt se oli sitten jo aamulla tyhjä ja syöty tyhjemmäksi kuin varisten jäljiltä. Vähän hiekkaakin siihen oli joutunut. Tämä herätti todella ison toivonkipinän, koska meidän kissoistamme juuri Nyyti "peittelee" ruokakupin sisällön, on ilmeisen siisti ja hajuherkkä. Tänään kuppi viedään taas samaan paikkaan ja toivon kovasti, ettei tänä iltana taas sataisi, joten kierteleminen ulkona olisi hieman miellyttävämpää sekä minulle että kissalle. Onneksi yölämpötilat ovat vielä olleet yli +12 asteisia, joten kylmää ei vielä ole jatkuvasta märkyydestä huolimatta.

Täällä on siis viikko kulunut mielialojen vaihdellesta väsymyksestä ja masennuksesta yltiöoptimismiin ja tarmoon, samoissa tunteissa pyörii moni muukin lemmikkieläimen omistaja. Jos sinä näet tai olet saanut kiinni karkulaisen oloisen eläimen, niin siitä voi ilmoittaa esimerkiksi Karkurit -palstalle. Pääkaupunkiseudullahan löytöeläimiä voi viedä Viikkiin tai Hesylle.

Sukkiakin olen paikalla ollessani kutonut, niitä myöhemmin.

Onnea 1-vuotiaalle!

Blogini täyttää tänään vuoden. Olen ollut hyvin laiska päivittäjä, tämäkin on vasta 34. merkintäni. Mutta sellainen olen tässä tosi elämässäkin, puhun vain kun on asiaa. Tästä tosin ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että olisin vallan tuppisuu.

Olen pitänyt tätä blogiani kuta kuinkin pelkästään käsitöihini liittyvänä päiväkirjana, ja jos sillä rintamalla ei ole tapahtunut, niin ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaa. Ensimmäisessä merkinnässäni kerroin aina pitäneeni kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, mutta en ollut kovinkaan aikaansaapa ja aloitetut työt jäivät turhan usein kesken tai jopa aloittamatta hankituista materiaaleista huolimatta. Tämän kuluneen blogivuoden aikana olen ryhdistäytynyt kiitettävästi neuleiden loppuun saattamisessa ja valmiita töitä on syntynyt nätti pino. Siitä olen ylpeä. Huvikseni laskin, että tämän blogin olemassa olon aikana olen kutonut 5356 grammaa valmiita neuleita. Ihan kivasti naiselta, joka aikaisemmin kutoi parit sukat vuodessa. Lankaa olen samassa ajassa ostanut 6565 grammaa. No, ainakin laskennallisesti olen melkein kuluttanut ostokseni vuoden aikana, ennen blogia hankkiamiani lankojahan ei tietenkään lasketa ;-)

Pyhimykseksi en suinkaan ole muuttunut ja kaapistani löytyy edelleenkin Ufoja, ainakin kuopuksen villatakki, kummitytön villatakki, oma poncho ja Julieten alku. Nämä kaikki taitavat mennä purkuun, etenkin nuo lasten takit, kun saajatkin ovat tainneet kasvaa niistä jo ulos. Noita molempia itselle tarkoitettuja töitä neuloessani huomasin kesken kaiken, että mallit eivät ehkä sittenkään ole ihan mun juttuja, joten puran ja teen langoista jotain muuta.

Juhlapäivän kunniaksi paikalle liihotteli viimeistelykeiju sirottelemaan minun ja teidän kaikkien täällä kävijöiden päälle viimeistelypölyä. Älköön neuleenne jääkö keskeneräisiksi, edes niitä nappeja vaille!



Edit. klo 13.40
Pääsin liikkeelle ilman lapsia ja ihan pikimmiten ajattelin käydä katsastamassa Soukan Menitan tarjonnan ja tarjoukset. Nooooh, karkasi sitten mopo käsistä ja mukaan tarttui 1,4 kiloa lankaa! Ostin Fabelin sukkalangat lapsille ja miehelle (200 g), itselle Sandnesin alpakkaa pipoa varten (100 g), esikoisen villatakkiin Sandnesin alpakkaa (300 g), omaa villatakkiin Dropsin alpakkaa (600 g) ja suvun naisten jouluballeristeihin Tovea (200 g). Hups!

Arrivederci

Kiitos kaikille onnea toivottaneille, eilinen päiväni oli varsin mukava kaikin puolin.

Huivi on nyt pingoittunut ja ihana. Mallihan on muinoin IK:ssa julkaistu kaunis Swallowtail Shawl. Itse sain ohjeen toukokuussa Knitting Dailyn kautta, lehteä minulla ei ole.

Halusin huivista isomman kuin ohjeen mukaan tulisi, joten kudoin Budding Lace -mallikertaa 24 kertaa ohjeen 14 sijaan. Vinkkejä suurentamiseen sain Pepperknit -blogista. Onneksi tutkailin asioita etukäteen, sillä tämän huivin suurentaminen ei onnistukaan ihan noin vaan, koska eri mallikerrat ovat eri luvuilla jaollisia. Huivista tuli todella kiva. Halusin siitä ohkaisen ja ison, kesäkäyttöönkin sopivan huivin ja luulenpa onnistuneeni loistavasti.

Malli: Swallowtail Shawl/Interweave Knits fall 2006 (Evelyn A. Clark)
Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3½ pitsiaddit
Koko: n. 210 cm x 90 cm
Paino: 65 g





Eija aititati-blogista antoi minulle tälläisen tunnustuksen.

Sääntöjen mukaan minun pitäisi jakaa tämä seitsemälle erinomaiselle blogille, mutta nyt ei kiireiltä ehdi, kun taksi tulee noutamaan parin tunnin päästä. Jaan tunnustuksen yleisesti kaikille teille, jotka blogiani käytte lukemassa.


Nyt minä, huivini sekä muu perhe lähdemme Italiaan loman viettoon kahdeksi viikoksi. Lomaneuleeksi lähtee syntymäpäivälahjaksi saatu oranssi Trekking XXL ja Pomatomus -ohje. Mukaan lähtee myös hyödyllinen sanakirja sekä matkaopas italialaiseen mieleen.

30-luvun vaimona olisin surkea!

Syntymäpäivän kunniaksi tein hauskan testin, jonka mukaan en olisi 1930-luvulla vaimona ollut kovin arvostettu. Onneksi miehelleni kelpaan näinkin!

16 As a 1930s wife, I am Very Poor (Failure) Take the test!

Jotain täällä vielä tehdään

Tosi vähän on tullut tänne nyt kirjoitettua mitään. Ei vaan ole jaksanut, kun tuntuu ,että pitää niiiiiin vanhoista jutuista jo kirjoittaa. No, kuopuksen villatakki ei ole vieläkään valmis, vielä puuttuu muutama sauma. En edes muista koska sen aloitin enkä jaksa blogiani selata.

Mutta, mutta. Kirjan ostin, langat tilasin ja valmistui jo varmaan maaliskuussa. Siis se Shetland Triangle. Kuva on nyt vaan tällänen, otin ihania levityskuviakin, mutta kuvissa oli ihan mahtava sumeus linssissä olevista lasten sormenjäljistä. Tämä oli nyt sitten ainoa katsottava.

Malli: Shetland Triangle/Wrap Style (Pam Allen ja Ann Budd
Lanka: EVILLA, Kanerva, nm 8/2
Puikot: ei enää hajuakaan
Paino: 134 g
Koko: n. 220 cm x75 cm

Malli oli todella helppo kutoa ja huivi on ollut mieleinen ja sitä tuli kylmemmillä ilmoilla pidettyä ihan kovastikin. Eilen pesin ja pingotin shettikseni odottamaan seuraavaa talvea ja samoissa rytinöissä hoidin kuvauksenkin. Näitä tulee ihan varmasti tehtyä lisääkin ja olen pellavalankaista versiota mietiskellytkin kesää varten.

Salaisia neulomuksia on tullut tehtyä 203 grammaa ja kuvia niistä näytän varmaankin toukokuun lopussa. Ostoksiakin on tullut tehtyä 100 salaista grammaa, joka on jo käytetty, ja 11 kerää eli 1650 gramma Seiska veikkaa. Tilkkujen yötä varten ostin varuiksi kaksi kerää, kun kahdella eurolla sain kerän. Mutta käyttämättä ne vielä jäivät. Nuo loput 9 kerää on hankittu tavallista fiinimpää tilkkupeittoa varten. Ne kerät yritän kuluttaa loppuun tämän viikon aikana ja sitten voin jotain isoa ehkä esitellä. Tai sitten ehkä vaan 40 pientä työtä.

Tilkkujen yössä oli muuten taas valtavan kivaa, kaikkien olisi kannattanut olla mukana. Koko yötä en sentään jaksanut, mutta sentään melkein kahteen.

Kesä on ihanasti tuloillaan ja nyt olen yrittänyt laittaa parveketta kesäkuntoon ja tänä vuonna yritän kovasti, että suurisuuntaiset viljelyssuunnitelmani eivät kuihtuisi alkuunsa, vaan eläisivät vielä juhannuksena ja mielellään vielä loppukesästäkin vehmaana pikkupuutarhana.

Tässä kuvia parvekkeen alkutilanteesta.



















Orvokkikorin istuttelin jo reilu viikko sitten, mutta muita kukkia ei vielä ole. Etenkin, kun juuri eilen parveketta siivotessani nakkasin viime kesän raadot roskikseen. Meidän parveke ei ole lasitettu, joten siivoamisessa oli aika iso työ. Havunneulasia ja lehtiä oli iso pussillinen ja lattia on todella musta liasta. Lakaisun jälkeen imuroin ja luutusin tuon kalustetumman puolen ja tässä kohta pitäisi tehdä toisellekin puolelle samat. Muuten, jos parveke näyttää kuvissa isolta, niin se johtuu vain siitä, että se on. Pituutta on juhlavat 15 metriä! Eikä siis ihme, etten jaksanut kerralla lattiaa pestä.

Tänään kävimme tyttösten kanssa multa-, siemen- ja taimiostoksilla. Mansikkaa nyt ainakin jo tarttui mukaan nuorten neitien iloksi.

Ja lopuksi vielä kissakuva ja syy miksi meidän kissoilla on porttikielto parvekkeelle. Kuvassa blogikissa numero kaksi eli Nyyti imitoi pääsiäskukkoa kissojen iloksi istutetun pääsiäiskauran päällä. Tuon hautomisen jälkeen kaura oli entinen kissojen tuorerehu ja päätyi kompostiin. Aiempina vuosina, kun elelimme vielä lasitetun parvekkeen asunnossa ja kissat saivat nautiskella parvekkeella elämästään, saimme usein myös haudottua mansikan tainta samoin seurauksin.

Himo

Viimeisen viikon olen tuntenut voimakasta halua, niin voimakasta, että sitä pitää kutsua himoksi. Olen himoinnut nappeja, tarkemmin sanoen haluaisin ison lasipurkin täyteen nappeja, kaiken kokoisia, kaiken värisiä nappeja. Ei väliä materiaalilla, reikien määrällä, kunhan olisi nappeja. En tiedä mikä tämän himon on synnyttänyt, ehkä pään omituisesti sekoittavat kevättunteet tulivat jo.




















On minulla nappeja, mutta niitä on kovin vähän, eivätkä ne ole lasipurkissa. Tällä hetkellä nappini ovat vanhassa piipputupakka-rasiassa. Rasia on aika pieni, vain n. 20 cm x 10 cm, eikä se ole kovin korkea. Mutta nappeja siinä on, niitä on monen värisiä, on uusia ja vanhoja. Mutta niitä on niin vähän. En ymmärrä miksi haaveeseeni kuulu lasipurkki, sillä mielestäni ainoa oikea paikka säilyttää nappeja, on peltirasia. Vain sellaisessa niistä lähtee oikeanlainen rapina nappeja hypisteltäessä.

Viikonloppuna himoni yltyi niin kovaksi, että minun oli lähdettävä metsästämään nappeja kirpputoreilta. Jos nappeja tarvitsee projekteja varten, mennään nappikauppaan. Jos sisuksia kalvaa himo, etsitään kirpputoreilta paripuolia käytettyjä nappeja, joilla on luonnetta ja historiaa. Aarrenapit saavat olla kuluneita, ne eivät tarvitse paria, niiden ei tarvitse olla tietyn värisiä.


Kirpputoreilta löytyy hassuja nappeja, nappeja joita ei ostaisi uutena kaupasta. Olen yrittäyt miettiä minkälaisessa vaatteessa on ollut ihmishahmoinen nappi, mutta en ole keksinyt. En tiedä tulenko koskaan käyttämään sitä mihinkään, mutta se ei haittaa. Minulle riittää, että se on rasiassani, josta sen voin aika ajoin ottaa esille, tutkia ja laittaa pois. Nuo kaksi valkoista nappia metallikeskiöillä löytyivät eri kirppareilta, toinen on kultainen ja toinen hopeinen ja kiinnitykset ovat erilaiset, mutta kuviointi on aivan sama. tähän kuvaan valikoitui vain vaaleita nappeja, mutta löysin myös tummia. Pienet vaaleat helmiäisnapit alalaidassa ovat projektia varten ja ne on haettu nappikaupasta. Materiaalin vuoksi ne ovat kauniita uusinakin.


Nämä ovat vanhoja nappejani. Kultareunaiset sydämet olen itse ostanut talvitakkini napeiksi ja nämä rasiassa olevat ovat varanappeja. Muuten kaikki nämä napit ovat joko vaatteista irroitettuja/irroneita tai varanappeina tulleita. Metalliset koristeet ovat ikivanhoista farkuistani, niitä oli enemmänkin, mutta muut ovat kadonneet.

Napin ei tarvitse olla koristeellinen tai erikoinen ollakseen mielenkiintoinen, arkiset napitkin kertovat tarinoita. Nämä ovat pelkkää muovia, joissakin on kiinnityslangatkin tallella, mutta ei se niiden arvoa alenna. Nappirasiani aartet eivät ehkä ikinä päädy mihinkään ompelukseen tai neuleeseen, mutta se ei johdu siitä etteivät ne kelpaisi. Näille napeille pitää löytyä aivan erityinen kohde, jotta raaskisin luopua niistä.