Inventaariota

Tiedän, että moneen muuhun neulebloggariin verrattuna lankavarastoni ovat suorastaan pienehköt, mutta itseäni tämäkin määrä jo häiritsee. Jotta pysyisin paremmin kärryillä siitä mitä minulla on ja kuinka paljon mitäkin laatua, olen vienyt lankojani Ravelryn lankakirjanpitoon. Kaikki kokonaiset kerät olenkin sinne jo saanut vietyä, mutta töissä kiinni olevat+niihin jonottavat kaverit eivät kirjanpitoon ole päätyneet eivätkä myöskään keränloput. Tylsän kirjanpitotyön tulokseksi sain lankavarastoni painoksi 12 kg 822,5 grammaa. Määrä voi kasvaa, jos jemmoista löytyy lisää keriä tai päivittelen lisää epämääräisyyksiä listaan. Tavoitteeksi asetan kuitenkin sen, että varasto ei hirveästi tuosta kasvaisi ostamalla ja saisi pudota reilusti alle 10 kilon.



Ostoksia olen hyvistä päätöksistä huolimatta tämänkin vuoden puolella jo suorittanut. Tapion kaupassa oli joskus joulun, uuden vuoden tienoilla Limat tarjouksessa ja niihin sorruin kahdentoista kerän verran. Haaveena olisi tehdä niistä itselleni neuletakki, ehkä tämä. Aloitan takin joka tapauksessa vasta kun olen saanut vähennettyä keskeneräisiäni, joten malli saattaa vielä muuttua.

Liman lisäksi ostin tyttöjen kevätpipoja varten Dropsin merino extra fineä yhteensä neljä kerää. Ihanan pehmeä lanka ja kauniit syvät värit. Niihin malli on vielä hakusessa.


Novitan kevään langatkin ovat saapuneet kauppoihin ja ennakkoin pienten tyttöjen kaipuuta bling-blingiin ja ostin heille langat myös kimalluspipoihin, yhteensä 4 kerää Kidettä. Lankahan on silkkaa muovia, mutta pienten tyttöjen mielestä ah, niin ihanaa.

Jos nyt joku haluaa stashiani Ravelryssä tutkia, niin löydyn sieltä nimellä Tuittunen. 

Kevään värejä

Leikkotulppaanit tuovat ensimmäisen aavistuksen keväästä. Pihakasveina en niistä niin välitä, mutta maljakossa ne ovat kauneinta mitä tiedän. Niiden muodot ja värit ovat niin herkkiä, mutta elinvoimaisia. Onnea on se, kun leikkotulppaanit ovat niin edullisia, että niitä raaskii ostaa maljakkoon joka viikko.



Keväällä, kun talven ote hellittää, alan muutenkin kaivata värejä. Jo viime tammikuussa kudoin itselleni Revontuli-huivin muinoin messuilta Priiman osastolta ostamastani langasta. Malli on ihana ja tuo tämän tyyppisten liukuvärjättyjen lankojen värin todella kauniisti esiin. Vyyhti, tai itse asiassa vyyhdit, olivat varsinaisia maanantaikappaleita ja täynnä solmuja. Päätellessäni laskin 24 langanpäätä! Kerrankin onnistuin käyttämään langan loppuun asti, päättelykerroksenkin tein siniharmaalla vironvillalla, mutta sitä ei juurikaan huomaa.

Vaikka kaipaankin jo kevättä, niin ulkona on kyllä tällä hetkellä todella kaunista. Ihania nämä valkeat talvet!