Hauska nähdä pitkästä aikaa!

Syksy on soljunut raskaasti ja nopeasti tähän hetkeen. Tähän syksyyn on kuulunut oma töihin palaaminen reilun kahden kotirouvavuoden jälkeen ja kuopuksen päiväkotiuran alkaminen. Päiväkotimme on onneksi pieni ja todella ihana, joten Emilia on solahtanut joukkoon suuremmitta ongelmitta. Toki myös esikoisen läsnäolo samassa hoitopaikassa on helpottanut vauvamme sopeutumista. Itsellänikin on ollut jonkin verran tekemistä töihin sopeutumisessa, mutta tuntuu, että se alkaa viimeinkin sujua. Alku oli yllättävän väsyttävää, joten iltaisin tuli nukahdettua sohvalle jo heti yhdeksän jälkeen. Kutonutkaan en ole tänä syksynä juurikaan, kun en vain ole jaksanut.

Suurin tahmaaja tässä syksyssä on ollut kateissa oleva rakas Nyyti-kissamme. Etsimme edelleenkin aktiivisesti, mutta ehkä kohta olisi aika luopua. Tällä viikolla täällä etelässäkin ovat ilmat kylmenneet ja tänään on tuullut ja pyryttänyt urakalla ja sitä on ollut todella tuskaista seurata. Vielä kolmisen viikkoa sitten saimme havaintoja kissastamme, mutta nyt ei mitään ja ajatukset karkaavat vähän väliä ehkä ulkona värjöittelevään pikkuiseemme. Niinä hetkinä yritän ajatella, että se on löytänyt uuden kodin ja kaikki on hyvin. Havaintoja olemme siis saaneet, mutta paikalle mennessämme emme ole karkulaista nähneet tai sitten olemme törmänneet ihan väärään kissaan.




















Jotain on kaikesta huolimatta hankittu ja valmistunut. Kuten moni muukin, niin minäkin kävin marraskuun alussa Elma-messuilla messukeskuksessa. Kovin paljoa ei mukaan tarttunut, puikkoja olisin tarvinnut, mutta en löytänyt mieleisiä. 100 grammaa Teetee Eleganttia lähti mukaan moda-lehden tilauksen kylkiäisinä ja 200 grammaa Priima Woolia ihan muuten vaan.


Kummipojalle valmistui sukat mieheni sukkien jämfabeleista ja vähäisestä määrästä Trekking pro naturaa. Ihania nämä pienet sukat, kun niihin saa upotettua pienet jämänöttöset.

Malli: Perussukka
Lanka: Fabel ja Trekking pro natura
Puikot: 2½ bambusukkikset
Koko: n. 20-21
Paino: 26 gr





Lopuksi kuva neulojan kissasta sille luontaisessa elinympäristössä. Inventoin valmiita vaakatilkkujani ja poistuin hetkeksi paikalta ja niinpä kissa ehti saada itselleen idyllisen nukkumapaikan useaksi tunniksi. En raaskinut ajaa pikkuhönttiä tiehensäkään, kun se oli niin tyytyväinen uudesta löydöstään.

Tälläista täällä tänään, pukekaahan lämpimästi päällenne!