Kissa karkuteillä!

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Kissamme karkasi Olarin Päivänkajontieltä 2.9.2008 aamupäivällä ja on ollut siitä asti karkuteillä, emmekä ole vielä tähän mennessä saaneet yhtään vinkkiä sen kulkureiteistä.

Nyyti on leikattu tyttökissa ja kooltaan normaali aikuinen. Kissamme on väriltään ns. kilppari eli läikikkäästi mustan-ruskean-harmaankirjava, kuonosta alaspäin vatsaa kohti lähtee vaaleanbeige alue. Nyytin silmät ovat vihreät ja hännänpää harmaahko ja hailakka. Kuvat eivät ole superlaatua, mutta kissan väri toistuu niissä oikein.

Erityistuntomerkkeinä voi mainita toisen korvan sisäpuolella olevan numerotatuoinnin sekä vähäisen määrän hampaita, sillä nitä on jouduttu poistattamaan. Nyytillä on myös mikrosiru, se ei toki näy päälle päin.

Kissamme on erittäin arka.

Olemme iloisia pienistäkin näköhavainnoista, sillä ne auttavat meitä etsimään kissaamme oikealta alueelta ja toivottavasti saamaan Nyytimme kotiin! Maksamme löytöpalkkion havainnosta, joka auttaa meidät kissamme jäljille.

Yhteydenotot blogin kommentien kautta.

Edit 30.9. Nyytimme on nähty Olarin Nesteen pihalla tänään. Siitä se lähti ojan yli kulkevaa polkua pitkin kohti Sarastuskujaa. Valitettavasti en ehtinyt paikalle ajoissa, mutta siellä päin kulkevat pitäkääpä silmänne auki!

Lämpimät ja rakkaat varpaat

Edellisessä postauksessa mainitsin neuloneeni sukkia ja tässä ne viimein ovat, aika päiviä sitten valmistuneina ja jo viikko sitten kuvattuinakin.



Tytöt olivat jo kasvaneet ulos viime talven sukista ja miehelle halusin muuten vain neuloa uudet sukat Dropsin Fabelista. Aikaisemmin en siitä ollut mitään kutonutkaan ja tykkäsin langasta kovasti. Siitä miltä se tuntui ja miten kauniiksi se muotoutui, kudinta ei meinannut malttaa laskea käsistään, kun piti odottaa seuraavaa raitaa.



Kauniita ovat, mallit vain hieman liikkuvaisia, joten oli hankala saada tarkkoja kuvia.



Itselle neuloin sukat kesällä syntymäpäivälahjaksi saamastastani oranssista Trekking XXL:stä Pomatomuksen mallilla. Langan, ohjeen ja puikot otin jo kesän Italian matkalle mukaan, ensimmäinen sukka valmistuikin siellä ja toinenkin pääsi puikolle. Kuumuuden takia Italiassa ei kuitenkaan ihan hirveästi kudotuttanut, joten kesken jäivät. Onnistuin lisäksi kutomaan ensimmäiseen sukkaan vääränlaisen kärjen enkä tykännyt oikeallakaan tavalla tehdystä, joten sukat jäivät pitemmäksi aikaa tuumaustauolle. Lopuksi tein kärkikavennuksen muuten ohjeen mukaisesti, mutta päättelin sukan jo siinä vaiheessa, kun puikoilla oli vielä 24 silmukkaa.


Tässä vielä lähikuva sukastani. Pomatomuksen malli on todella kaunis ja olen aika tyytyväinen sukkaani.

Kaikki sukat on kudottu 2½ bambusukkiksilla, Fabel-sukissa olen käyttänyt Menitasta mukaan nappaamaani perussukan mallia.
Tummanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 672, koko n. 22-23, paino 34 g
Vaaleanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 161, koko n. 32-33, paino 46 g
Miehen sukat: Drops Fabel väri 521, koko 42, paino 75 g
Omat sukat: Zitron Trekking XXL väri 145, koko 39, paino 76 g

Ostoksillakin on käyty. Ostin miehen slipoveria varten Isoveliä 500 g ja tyttären villatakkiin 300 g Nallea. Aloitin jo Menitasta aiemmin ostamastani alpakasta Tuulialle takkia, mutta lanka käyttäytyi pahatapaisesti, joten vaihdoin mallia ja lankaa. Tuulian takki on jo puikoilla, samoin oma alpakkatakki ja toisen sukan kantapäässä olen jo kutomassa kummipojallekin sukkia.

Kissamme ei ole palannut vielä kotiin, emmekä sitä ole myöskään nähneet koko tämän reilun kolmen viikon aikana. Oma mielialani on vaihdellut kohtalaisen reippaalla otteella enkä ikinä kuvitellutkaan, että voisin mennä näin tolaltani "vain" kissan takia. Etsimme edelleen aktiivisesti ja viikonloppuna Länsiväylä julkaisee ilmoituksen kissastamme. Toivottavasti Nyyti on maailmalla oppinut lukemaan ja palaa kotiin. Ilmoitukseen liittyen laitan loppuviikosta blogiini jälleen kuvia ja tuntomerkkejä Nyytistämme.

Edelleen kateissa!

Ti 2.9.
Rakas Nyyti-kissamme päätti tänään aamusella lähteä seikkailemaan ihan omin päin eikä ole vielä palannut kotiin tahi pihapiiriin. Jos sinä rakas lukijani asut tai liikut Espoon Olarissa allaspuiston tienoilla ja satut matkasi varrella näkemään eksyneen oloisen kissan, niin ilmoita minulle. Nyyti on väritykseltään kilppari eli ruskean-kirjava. Kuonosta lähtee mahaa kohti vaalean beigeä väritystä. Nyytimme on ihmisarka.


Edit. su 7.9.
Jatkan tätä samaa tekstiä, kun kissahuoli edelleenkin painaa.

Nyytimme on edelleenkin kateissa ahkerista etsinnöistä huolimatta. Olemme etsintäaluetta laajentaneet pikkuhiljaa ja ilmoituksiakin on levitelty laajemmin, mutta edelleen turhaan.

Yksi puhelu tuli torstai-iltana puoli kymmenen aikaan illalla, naapuri näki kotiin tullessaan pihalla kissan ja soitti välittömästi minulle. Juoksin heti paikalle ja etsin vielä tunnin ajan, mutta vilaustakaan en nähnyt. Ehkä naapuri pelotti pienen arkalaisemme. Perjantai-aamuna kuulimme toiselta naapurilta muutamasta havainnosta aiemmin viikolla. Näiden havaintopaikkojen perusteella sitten vietin perjantai-illan kierrellen ja osin kyttäillen näitä seutuja, kotiuduin reissusta vasta puoli yhdentoista jälkeen, kun olin jo niin väsynyt etten enää olisi huomannut kissaa vieressäni. Lauantai-aamuna lähdin pikaiselle aamukierrokselle jo ennen kahdeksaa, kun en enää voinut vain sängyssä maata. Päivällä tosiaan vietiin lisää ilmoituksia lähiseutujen pylväisiin. Illan lepäsin ja mies kierteli sateessa, mutta edellenkään ei ole kissaa näkynyt.

Nettipalstalta sain vinkin jättää ruokakupin ulos katoamispaikan lähelle. Alkuviikosta kuppi oli lähellä paikkaa mihin Nyyti ikkunasta putosi. Vein kupin illalla, aamuisin se oli vielä täysi kunnes varikset kävivät tyhjentämässä sen. Perjantaina vein kupin uudelle paikalle lähelle paikkaa missä kissa oli torstaina nähty. Lauantai-aamuna kuppi oli täysi, kunnes myöhemmin päivällä varikset taas löysivät sen. Kuppi täytettiin taas illalla ja nyt se oli sitten jo aamulla tyhjä ja syöty tyhjemmäksi kuin varisten jäljiltä. Vähän hiekkaakin siihen oli joutunut. Tämä herätti todella ison toivonkipinän, koska meidän kissoistamme juuri Nyyti "peittelee" ruokakupin sisällön, on ilmeisen siisti ja hajuherkkä. Tänään kuppi viedään taas samaan paikkaan ja toivon kovasti, ettei tänä iltana taas sataisi, joten kierteleminen ulkona olisi hieman miellyttävämpää sekä minulle että kissalle. Onneksi yölämpötilat ovat vielä olleet yli +12 asteisia, joten kylmää ei vielä ole jatkuvasta märkyydestä huolimatta.

Täällä on siis viikko kulunut mielialojen vaihdellesta väsymyksestä ja masennuksesta yltiöoptimismiin ja tarmoon, samoissa tunteissa pyörii moni muukin lemmikkieläimen omistaja. Jos sinä näet tai olet saanut kiinni karkulaisen oloisen eläimen, niin siitä voi ilmoittaa esimerkiksi Karkurit -palstalle. Pääkaupunkiseudullahan löytöeläimiä voi viedä Viikkiin tai Hesylle.

Sukkiakin olen paikalla ollessani kutonut, niitä myöhemmin.