Joulukiiret hellittävät viimein

Aina vierähtää aikaa näiden päivitysten välillä, mutta minkäs teet, kun kiirettä piisaa. Ei sentään kaikki aika ole mennyt vain joulua valmistellessa. Käytiin perheen kanssa nauttimassa Kanarian auringosta viikon ajan, joten se viikko ja matkan valmisteluun käytetty aika on ollut muusta, kuten blogin päivittämisestä, pois. Kun reissaa 1½- ja 4-vuotiaan kanssa, niin matkalaukun sisältöä joutuu tuumailemaan perusteellisesti. Loma oli ihana, aurinkoinen ja rentouttava; lepäsin, kudoin ja ihmettelin sydämeni kyllyydestä.

Joululahjaneuleiden kanssa tuli vähän kiirus, ensi joulun lahjat täytyy aloittaa aiemmin. Viimeisen lahjan kutomisen lopetin joulupäivän aamuna 04.30, onneksi lahjojen vaihto oli vasta joulupäivänä. Ennen miehen perheen luo lähtöä piti vielä pingottaa huivi ja päätellä sukatkin.

Ensimmäisenä tämän päivityksen valmistuneista ja jopa hyvissä ajoin valmistuivat appiukon kämmekkäät. Kudoin niistä ehkä turhan pitkät, varsi yltää melkein kyynärpäähän, toisaalta se voi olla hyväkin.

Malli: omasta päästä, peukalokiilaan löytyi apua Neulonta A&O:sta
Lanka: Nalle Colori
Puikot: 4:n bambut
Paino: 82 g

Mallinukkena kuvassa ja sovituksissa toimi blogiukko, joka on apen kanssa suurin piirtein saman kokoinen. Appi vaikutti lahjaansa tyytyväiseltä ja totesi, että nämähän ovat käytännölliset.


Miehen veljelle ja miehen siskon miehelle valmistuivat liekkisukat, tälläiset ovat tulossa myös omalle miehelle.

Malli: Novita klubin lukijan ekstroista
Lanka: Seiskaveikka ja Florica
Puikot: 3½ bambut
Paino: 286 g

Seiskaveikan nykyisestä keltaisesta en tykännyt, joten käytin sukkaan Floricaa kaksinkertaisena ja ihan hyvin onnistui. Kuvassa on tosiaankin kaksi identtistä 44:sen sukkaparia. Kudoin sukat peräkanaa ja hieman rupesi jo kyllästyttämään.

Näihin lahjoihin suhtautuminen oli niin neutraalia, että pelkään etteivät olleet mieleen. No, tiedän, että oma mieheni tulee parinsa kuluttamaan puhki ja se on minulle tärkeintä!


Miehen sisko ja veljen vaimo saivat huivit, kuten anoppinikin. Miehen siskolle valmistui Jatan Zetor-huivi. Malli oli kiva kutoa, tosin viimeiset kerrokset kävivät jo hieman raskaiksi pituutensa tähden. Vaikka näinhän se on aina noiden niskasta aloitettavien kolmiohuivien kanssa. Jotain onnistuin soheltamaan reunuksen kanssa, koska silmukat ei jollakin kierroksella menneet tasan, mutta pelastin niin hyvin, etten itsekään löytänyt kohtaa jälkeenpäin.

Malli: Jatan Zetor-huivi
Lanka: Stentorpin luonnonväristä 100% villalankaa
Puikot: taisivat olla 6 tai 8
Paino: 184 g
Huivin unohdin tietenkin mitata, mutta oli ehkä n. 170 cm leveä ja 90 cm korkea. Lanka oli aika paksua, mutta vilukissalle varmasti ihanan lämmin.

Miehen veljen vaimolle löytyi Kädentaito-messuilta Vihreän vyyhdin kojusta ihanaa Mohair Fioria. Lanka on 50% merinoa ja 50% mohairia ja aivan ihanan pehmeä. Kokeilin muutamaakin mallia, mutta päädyin lopulta yksinkertaisen tylikkääseen Wisp-huiviin, jonka löysin Ravelryn avulla Knittystä. Wispin malli sopisi paremmin henkäyksen ohuelle mohairille, mutta toimi ihan hyvin myös tämän vähän paksumman langan kanssa.





Malli: Wisp
Lanka: Mohair fiori, väri puolukanpunainen
Puikot: ei mitään muistikuvaa
Paino: 99 g
Mitat: n. 42 cm x 140 cm. Koosta tuli hieman reilu pienelle ja sirolle kantajallensa.

Kaikki huivin saajat olivat lahjoihinsa hyvin tyytyväisiä ja ovatpa lahjat olleet jo ahkerassa käytössäkin.

-10%-neuleita on aikaa työstää vielä huomenna. Tarkoitus olisi saada miehen liekkisukat vielä valmiiksi. Kuvaamatta ja raportoimatta on myös tytöille Kanarianmatkaa varten kutomani puuvillapipot sekä muutama Vaaka-tilkku. Tavoitteeseen en taida tulla pääsemään, mutta olen hyvin tyytyväinen syksyn mittaan kutomiini grammoihin.

Joulu lähestyy!

Joulukuu alkoi eilen ja meillä paistettiin pipareita sekä ripustettiin jouluvalot ikkunaan luomaan tunnelmaa. Nyt on mukavan jouluinen olo. Meidän perheessä ei pahemmin joulustressiä harrasteta, otamme tämän ajan ennemminkin mukavan odotuksen aikana.

Joulu siis tulee ja joululahjoja pitäisi syytää kiireesti, mutta toistaiseksi on vasta yksi valmiina. Jotta lisää saisi tikuteltua, niin piti lankakaupoilla käydä. Seitsemän kiloa varastolankaahan ei riitä mihinkään!

Kävin viime viikolla FiinaNeuleessa ja jo viikonloppuna Kädentaitomessuilla tuhlaamassa. Messuilta tarttui mukaan itseasiassa yllättävän vähän. Itselle ostin 150 g Idenan lilasävyistä Mohair luxia ja miehen veljen vaimon lahjahuiviin lähti 100 g Vihreän vyyhdin punaruskeaa Mohair Fioria. Angoriinalta ostin 100 g raitavärjättyä 100 % villalankaa. Neulekirjojakin oli tarkoitus kotiin kantaa, mutta en onnistunut löytämään haluamiani tai mitään muutakaan kirjaa, mikä olisi juuri silloin erikoisemmin houkutellut.

Kaikki messuostokset ovat päässeet jo puikoille, Angoriinan lanka tosin vasta koetilkulle. Lahjahuivista otin puikot pois, kun joko puran sitä pikkuisen tai jopa kokonaan. Tuumaustauko menossa.

FiinaNeuleesta ostin 50 g Zitronin Prisma-mohairlankaa kutoakseni Pumpulihuivin kaveriksi kämmekkäät ja Crazy kuviolankaa 100 grammaa. Crazysta oli tarkoitus tulla sukat, mutta en ole enää varma. Crazysta kudoin jo mallitilkkuakin.

Jotta postaus ei olisi vain plussaa, niin ilmoitanpa kutoneeni 3 luonnonvalkoista Vaaka-tilkkua edellisten kaveriksi. Painoa niillä on yhteensä 112 g ja ostoksillani 500 g.

Voi, kun siitä tuli kaunis!

Jaa, mistäkö? No, tuosta anopille joululahjaksi kutomastani Minttumaarista. Huivin mallikuvio oli suhteellisen helppo ja nopea kutoa. Aluksi vain ei meinannut aivot taipua mallikuvion oikeaan toistamiseen, kaaviossa kun oli kuviot keskisilmukkaan asti ja sen jälkeen toistettiin sama. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta yöaikaan kutoessa tuo ei meinannut aluksi pysyä päässä ja silmukat eivät vaan täsmänneet ja kuviot menivät poskelleen.

Lankana käytin kesälomareissulla Louhisaaren kartanosta ostettua Louhisaaren lampaat -lankaa. Ostin parikin vyyhtiä tätä todella kaunista ruskea-harmaa-vihreä-raidallista lankaa anoppia varten, oli niin hänen väristään lankaa. Lanka on 100% villaa ja noin Woolin paksuista. Tuon langan väritys tuli todella kauniisti esiin tässä huivissa ja raidat vaihtuivat hienosti. Luulenpa, että anoppikin tulee pitämään joululahjastaan.

Malli: Ulla 02/07 Minttumaari
Lanka: Louhisaaren lampaat
Puikot: 8:n pyöröt
Paino: 147 g
Koko: korkeus 95 cm, leveys 195 cm



Olen saanut valmista aikaan myös itselle. Jo syys-lokakuussa puikoille jämähtäneet Kerttu-sukat suostuivat viimeinkin valmistumaan. En saanut väriä kohdilleen, mutta se ei ole noin pinkki kuin kuvassa, vaan enemmänkin karpalonpunainen.

Malli: Uhoavan gnun Kerttusukat
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 4:n bambut
Paino: 107 g





Lisäksi valmistui Wetterhoffin ohjeella Sofia-langasta baskeri. Tai no baskerista tuli kyllä pipo, mutta pehmeä ja lämmin sellainen.

Malli: Wetterhoff
Lanka: Sofia
Puikot: 3½ bambupyöröt
Paino: 94 g

Muoks. Kävin lisäämässä unohtamani luokkatunnisteet.

Viimeinkin kutsu kävi!

siis tänne

Tuoltakin minut löytää käyttäjänimellä Tuittunen. Nyt riennän tutkimaan mitä kaikkea Ravelry:stä löytyykään. Nähdään siellä!

Muoks. Huomasin, että täällä olenkin nimellä Tuittu. Noo, Ravelryssä sitten "hienostuneemmin" todellakin tuo Tuittunen ;-)

Postimies soittaa aina kahdesti

Postimies kävi ja toi kasan lankoja ja minä mietin miten tässä taas näin kävi. No, oikeasti langat ovat harkittuja ja käyttötarkoitus on kaikelle.

Tilasin 200 g Wetterhoffin Uutta Veeraa ja 200 g Sofiaa. Mustasta Sofiasta tekeytyy pipo ja lapaset ja pipo on jopa päässyt jo puikoillekin.

Osallistun Mystic waters mysteerihuivineulontaan ja sitä varten hankin tuon Veeran. Langan väri on todella kaunis ja juuri niin ohut kuin halusinkin. Puikolle on jo päässyt huivin mallitilkku. Kuvaan päässeet puikot tulivat samalla kertaa, mutta ne tilasin Ketunpää-tuotteesta. Kuvassa ovat siis neloskoon bambut ja 3½ pitsiaddit.

Ei kahta ilman kolmatta. Samalla postinkantajan käynnillä sain vielä Huutonetistä ostamani ihanaiset silmukkamerkit. Ne olivat eri huudoissa, mutta saman tekijän ja saapuivat erinomaisesti pakattuna. Nuo oikeanpuoleiset ovat ihanan siniset, se ei valitettavasti tästä kuvasta erotu.

Nämä kaikki kolme pakettiahan tulivat jo toissa viikolla, mutta taas saivat kuvat odotella tovin purkamista kamerassa.

Neuleet eivät tällä hetkellä huimasti edisty. Kudon kyllä, mutta akuutti Startiittis on synnyttänyt monta keskeneräistä työtä, mutta ei vielä valmista.

Osataan täällä muuten ommellakin

Piti palata vielä leuhottamaan, että käytetään sitä ompelukonettakin meillä joskus. Esikoisen päiväkodissa vietettiin Halloween-juhlia viime torstaina ja neiti halusi pukeutua sinne noidaksi. Tuulia bongasi BR-lelujen mainoksesta mieleisensä puvun, mutta TSI-äiti halusi totta kai ommella itse.

No, mainoksesta valittu puku kertoi puvulle halutun tyylisuunnan eli vähänhän tuo on tuollainen goottihenkinen. Puseron miehustaan nappasin kaava-apua jostakin Ottobren mallista, muuten pusero ja hame ovat omasta noitahatusta vedettyjä. Puseron hihat sekä taka- että etukappaleen sivut ovat mustaa loimusamettia. Miehustan keskiö on ryppyyn ommeltua organzaa, jonka alla on vuorisilkkiä. Puseron hihansuun hörsykkeet ovat huntutylliä. Ostin 25 cm 3 metriä leveää huntutylliä ja sain sen upotettua kokonaisuudessaan noihin hihansuihin. Hame on tehty vuorisilkistä ja voileesta ja malli on kevyesti A-linjainen.

Sekä hameeseen että puseroon on kiinnitetty muovisia leikkihämähäkkejä, koska Tuulia niin tahtoi. Ensisijainen koriste olisi kyllä olleet sammakot, mutta emme löytäneet tyyliin sopivia valmiina, joten neiti päätyi hämähäkkeihin.

Olen selkä (I'm back)!

Lokakuussa ei ole hotsittanut kauheasti päätellä neuletöitä tai päivittää blogia, kun pitäisi niistä kuviakin ottaa ja sitten kamera purkaa. Kutoa voisin kyllä vaikka kuinka. Useimpina öinä meneekin jopa kahteen, kun mä kudon vielä tän rivin... No, välillä oli inspis kadoksissa, kun oli liikaa keskeneräisiä ja uusia olisi vain tehnyt mieli aloittaa.

Jotta sain inspikseni takaisin, kudoin Vaaka-tilkkuja. Paljon. Oheiset 13 tilkkua olen kutonut Tilkkujen yöstä mukaani pakotetusta ohkaisesta langasta. Lankaa on ollut yllättävän miellyttävä kutoa, kun olen laittanut sen kolminkerroin. Samalla olen saanut kivan näköistä jälkeä, kun olen tehnyt kolmella säikeellä aina uusia värejä. Näissä tilkuissa olen käyttänyt tummaa- ja keskiruskeaa, luonnonvalkoista sekä vaaleanharmaata.
Tilkkujen yhteispaino: 369 grammaa. Lankaa on jäljellä vielä toiseen samanlaiseen kasaan. Kun lanka loppuu, niin alan työstämään näistä peittoa.

Kuopuksen villasetin aloitin jo syyskuussa. Setin takin kappaleet valmistuivat nopeasti, mutta saivat odottaa yhdistymistään useamman viikon. Kokoaminen oli sen verran työlästä (lähinnä henkisesti), että nappejakaan en jaksanut ommella pariin viikkoon. Takkiin nähden housut valmistuivat supernopeasti alle viikossa.

Malli oli vähän turhan väljä. Meidän pitkälle ja hoikalle neidille tuo takki on todella reilu etenkin leveyssuunnassa, samoin hihat ovat todella pitkät. Housuja sitten vähän sovelsin, tein leveyden koon 68 ja pituuden koon 86 mukaan. Takki on kokoa 86.

Malli: Novita Syksy 2007
Lanka: Novita wool
Puikot: resorit 3, muuten 3½
Paino: 318 gr


Löysin elokuussa paikallisen kangasliikkeen alelaarista puolellatoista eurolla kerän iki-ihanaa Idenan Mohair Luxia. Väri oli niin minun väriseni: siinä oli mm. turkoosia ja häivähdys lilaa. Lankaa oli vain yksi 50 gramman kerä ja se oli pakko ostaa, vaikka ei ollut aavistustakaan mitä siitä saisi aikaiseksi. No, aikani kun nettiä selasin, niin tulihan se sopiva mallikin vastaan.

Malli: Pumpulihuivi Ulla01/07
Lanka: Idena Mohair Lux
Paino: 48 g

Malli oli tosi kiva kutoa ja lanka aivan ihan pehmeää, eikä kutita yhtään. Tuota pitää saada lisää.

Keskeneräisenä on vielä lokakuussa aloitetetut Kerttu-sukat, jotka ovat jäähyllä virheen takia, sekä poncho, joka ei vaan just nyt inspaa. Lisäksi marraskuussa aloitettu hys-hys isänpäivälahja odottaa täydennyslankaa valmistuakseen.

Yhteensä neuleita on lokakuussa valmistunut 735 grammaa. Lankaa olen ostanut 300 grammaa tuota hys-hys isänpäiväjuttua varten. Lankavarastoni paino on nyt 7130-735+300= 6695 grammaa. Tosin postipoika taitaa ihan näinä päivinä polkea ovelle uuden lankalähetyksen kanssa. Hups!

Palvelukseen halutaan reipas ompelija

Ajatuskudelmia hakee Espoossa sijaitsevaan toimipaikkaansa ompelualan ammattilaista, jonka tehtäviin tulee kuulumaan neuletöiden viimeistely- ja päättelytyöt. Myös virheiden purkaminen ja silmukoiden puikoille kerääminen purkamisen jälkeen tulee kuulumaan työtehtäviin satunnaisesti.

Edellytämme yhteistyökykyä ja pitkää pinnaa. ATK-osaaminen katsotaan eduksi, sillä myös Ajatuskudelmia -blogin päivittäminen voi joskus sisältyä tehtäviin.

Työ alkaa 01.11.2007 lähtien tai sopimuksen mukaan.
Ota yhteyttä blogin kommenttien kautta.

Olenpas ollut reipas!

Tänään oli punnituspäivä ja kolmen viikon miinussaldo on nyt 2,5 kiloa, viikossa oli lähtenyt 0,9 kg. Epäilin vähän jo kuinka käy, kun tuli tilkkujen yössä sumeilematta syötyä oikeita rasvaisia herkkujuustoja. Vitsi, että maistui. Olen arkikäytössä siirtynyt 5 prosenttisiin juustoihin, joten nuo herkut maistuivat varmaan siksikin niin hyviltä. Tosin täytyy myöntää, että myös nuo 5% juustot ovat nykyään hyviä, eikä enää saa männävuosien Minoran(?) kaltaista läpinäkyvää kumijuustoa.

Paikkariryhmässä puhuttiinkin tänään vähärasvaisista juustoista ja siellä vinkattiin ainakin Ompun cittarissa myytävästä voimakkaasta Itävaltalaisesta Tilsit-juustosta, jossa on vain 7% rasvaa. Tilsit on aina ollut yksi lemppareitani, joten tiedän mitä huomenna kaupassa hyppää ostoskoriin. Painonvartijatapaamisissa on monesti tuotemaistiaisia kevyttuotteista, mikä on kiva tapa kokeilla uutuksia, ettei tarvitse kaupasta ostaa isoa pakkausta sokkona. Tänään maisteltiin paikkarien omia tosi hyviä toffeepatukoita sekä jotain uusia kevytä ruissnackseja, jotka käyvät kyllä sipsien korvikkeista ihan hyvin. Itse tykkäsin niistä eniten juustonmakuisista. Snacksien nimeä en kyllä muista.

Nyt täytyy valmistella lapset sänkyyn. Heti, kun lapset ovat nukkumassa, niin palkitsen itseni yhdellä paikkarien suklaatoffeepatukalla ja ehkä jopa lasillisella punaviiniä. Tuli punnituksen pelossa syötyä päivällä niin vähän, joten on pisteitä jemmassa.

Lämmintä vauvalle

Meidän tytöt saivat uuden serkkupojan viikko sitten sunnuntaina ja tein tämän setin hänelle syntymälahjaksi. Setti valmistui jo sunnuntaina, mutta jaksoin purkaa kameran vasta tänään. Lahja vietiin jo eilen perille ja oli ainakin äidille mieluinen.

Lankana on Drops alpakka takissa kaksinkertaisena ja sukissa sekä tumpuissa yksinkertaisena. Tumput virittelin itse, muut neuloin Dropsin malleilla. Takin malli oli kohtuullisen leveä, mutta ehkäpä se Lenni leviää takkiin sopivaksi. Koko setti painoi 225 gr ja valmistui syyskuussa ostetuista langoista.

Kuvassa taka-alalla kurkistelee blogikissa Milla.

Tilkkujen yö on ohi

Tilkkujen yö vietettiin mallikkaasti ja tosi kivaa oli. Kiitos järjestäjille! Tikuttelimme Ruoholahden kappelilla ja kyllähän se nauratti hieman suunnata sinne lauantai-iltana puikot kassista pilkottaen mäyräkoiria taluttavien nuorten ohi. Itse neuloin puoli viiteen ja paikalle jäi ainakin viisi virkeätä työmyyrää, toivottavasti jaksoitte kotia asti ennen kuin uni tuli.

Aloittelin illassa yhtä tilkkua, mutta päätinkin kutoa vielä keskeneräisen Koukkuniemeen matkalla olevan ponchon loppuun. Kudoin sitä omasta langasta, joten miinuksia saldoonikin siis sain. Kuva on otettu neljän jälkeen aamusella, joten sensuroin yleisen mielenrauhan nimissä naamani siitä pois. Ei ollut enää kaunis näky. Kiitos muuten Niinalle kuvasta!

Ponchon tein Novitan nettisivuilta kaivamallani ohjeella, ohje on toki ollut lehdessäkin. Lankana oli seiskaveikka ja sitä kului n. 250 grammaa. Langanjämän n. 50 grammaa lahjoitin Vaakalle tilkkuihin. Puolet tuosta 300 grammasta oli vanhaa varastoa, joten sain 150 grammaa kulutettua varastostani. Silmukoita minulla oli 61 ja poncho muodostui kahdesta kaitaleesta ja niiden koko oli n. 50 cm x65 cm. Tykästyin malliin niin, että olen nyt kutomassa itselleni samanlaista hieman reilumpana, langat löysin onneksi varastostani.

Lisää lankaakin eksyi mukaan pikkuisen päällee 800 grammaa. Pelastin lahjoituslangoista mukaani pussillisen kauniin sävyisiä ohkaisia lankoja, joista saa aika kauniin peiton kunhan vain maltan taas tilkkuja neuloa.

Laihdutus ei tilkkujen yössä onnistunut ihan niin hyvin kuin olin ajatellut. Tarjoilu oli järjestetty nyyttikestihengessä ja pöytään oli kannettu melkoisia herkkuja enkä ihan kaikkea voinut vastustaa, etenkin herkkujuustoja tuli syötyä turhan runsaasti. Torstaina näkee sitten virallisessa punnituksessa kuinka kävi.

-1,6 kiloa!

Torstaina tuli kaksi painonvartijaviikkoa täyteen ja kiloja oli huvennut yhteensä 1,6 kiloa. Olen aloitukseen ihan tyytyväinen.

Tuo painonvartijoissa laihduttaminen sopii minulle. Toki voisin halvemmalla pitää itsekseni ruokapäiväkirjaa, mutta tarvitsen sitä, että joku toinen punnitsee minut. Se että joku toinen näkee painoni, on minulle tarpeellinen motivointi ruokien ylöskirjaamiseen. Itse asiassa tässä laihduttamisessa huomaan, että tuo ruokien ylöskirjaaminen on se asia missä laiskottelen helpoiten. Jaksan kyllä kytätä herkkujen syöntiäni, mutta en aina välttämättä sitä arkiruuan syömistä, joten päivään kertyy niistä yllättävän helposti ylimääräisiä kaloreita, vaikka käyttäisikin vähärasvaisia aineksia.

Laihduttaminen niinkään ei ollut minulle koskaan ongelma, vaan kevyemmän painon ylläpitämien. Nyt taisin liittyä paikkareihin ainakin neljättä, ehkä jopa viidettä kertaa, ja kerta kerralta olen painavampi. Ensimmäisestä kerrasta taidan painaa n. 20 kiloa enemmän, toki olen välillä laihtunutkin ihan reilustikin.

Olen ollut kuopuksen kanssa kotona reilun vuoden ja sinä aika olen kerännyt n. 13 lisäkiloa. Raskauskilot karistin muutamassa viikossa vieläpä seitsemän kiloa miinuksen puolelle, joten nämä saavutetut kilot ovat ihan kotonaolokiloja. Suurimman osan taisin saada aikaiseksi viime syksynä syömällä vähintään kilon suklaata viikossa. Se oli sitä aikaa, kun imetin täyspäiväisesti eikä ruuanlaittoon ollut aikaa, mutta suklaata oli nopea kaivaa kaapista pahimpaan nälkään. Äitiysavustukseen pitäisi kyllä kuulua ilmainen ateriapalvelu ensimmäisen puolen vuoden ajan, jotta pienten lasten äidit saisivat terveellistä ja täyspainoista ruokaa säännöllisesti. Siitähän olisi hyötyä ihan kansanterveydellisesti.

Herkuista en ole kyllä tyystin luopunut tämän laihdutuksen aikana. Meillä on ollut tapana käydä työviikon päätteeksi perjantaina saunassa ja saunailtaamme on aina kuulunut olut ja pizza. Saunaoluesta luovuin, mutta pizzasta en. En pidä sitä pahana, että syön säännöllisesti sen yhden pizzan viikossa, jos muuten tarkkailen syömisiäni ja juomisiani. Oluen tosiaankin vaihdoin vissyyn ja lightlimsaan, joten onhan sekin jotain. Olutta juon toki edelleen silloin tällöin, jos pistetilanteeni niin sallii.

Tänään onkin sitten hurvittelun ja houkutusten ilta! Tilkkujen yötä vietetään pääsääntöisesti tänään ja ainakin Helsingissä on tarjolla kaikenlaista herkkua nyyttikestihengessä. Toivon, että itsekurini jaksaa ohittaa kalorisimmat herkut ja sallii minun syödä vain niitä kevyimpiä, joita itse ainakin olen viemässä. Niin tai näin, pisteitä en jaksa julkisesti laskea, syön sitten loppuviikon (painonvartijaviikkoni päättyy torstaina) pikkaisen kevyemmin. Hauskaa Tilkkujen yötä kaikille innokkaille kutojille ympäri Suomen!

Lisääntymisiä

Onpas taas kiirettä pitänyt eikä tännekään kerkiä kirjoittelemaan. Kutonut sentään olen ja lankakaupoillakin tuli käytyä. Suunnistin perjantaina Soukan Menitaan, kun oli auto kerrankin käytössä.

Olin suunnitellut käyntini hyvin, jotta ei tulisi ostettua liikaa tai hutilankoja. Itse ostan yleensä liian vähän yhtä laatua, jos ei ole mitään mielessä etukäteen. Nyt mietin tarpeet etukäteen, etsin malleja ja kirjoitin ihan kauppalistan. Mukaan tarttui sitten vähemmän kuin aioinkaan, mutta silti kotiini lähti 750 grammaa lankaa. Ostin omille tytöille pipo ja kaulurilangaksi 200 gr vaaleanpunaista Dropsin alpakkaa ja vielä nuorimmaisen villatakkiin 300 grammaa ihanaa luonnonvalkoista Sublime baby cashmere merino silkiä. Sukuun oli syntymässä vauva ja vähän viime hetkillä tuli mieleen tehdä ihana neule syntymälahjaksi. Suunnitelmissa oli tehdä Suuri käsityölehdessä viime keväänä ollut iki-ihana 50-lukulainen villatakki ja myssy silkkivillasta. Tuollaista lankaa ei löytynyt, joten ostin Dropsin alpakkaa luonnonvalkoisena. Lisäksi ostin elämäni ensimmäiset bambupyöröt. Tarkoitus oli ostaa vielä itselle lankaa pipo, kaulahuivi ja lapas-settiin, mutta en löytänyt kivaa ihana lanka-ihana väri yhdistelmää. Ostin siis ainakin 500 grammaa vähemmän kuin oli tarkoitus!

Uusista ostoksistani olen kutonut vasta pikkuisen tulokkaan villatakkia. Projekti on edennyt hitaammin kuin ajattelinkaan. Ensin ostamani lanka ei soveltunut ajattelemaani malliin. Vaihdoin Dropsin omaan alpakalle suunniteltuun malliin ja edelleen homma ei toiminut. Takista tuli ihan muodoton. Sunnuntai-aamuna tuli ilmoitus pienen pojan syntymästä ja löysin sopivan mallinkin. Nyt olen sitä kilkutellut ja takki on hilkkua vaille valmis, lisään sitten myöhemmin kuvia valmiista takista. Lankaa jää vielä ainakin sukkiin ja ehkä tumppuihin, ne neulon myös.

Ehdin kokeilemaan jo uusia bambupuikkojanikin ja että ne ovat ihanat. En olisi ikinä uskonut, että puikot voisivat vaikuttaa noin paljon kutomismukavuuteen. Tästä lähtien en enää muunlaisia puikkoja ostakaan!

Nyt jatkan villatakin viimeisen hihan viimeistä kolmea senttiä ja sitten viimeistelytöihin. Lenni pääsee kotiin perjantaina ja olisihan se kiva, jos takki siellä jo odottelisi.

Alkutilanne

Hups, olinkin tänne unohtanut laittaa alkutilanteeni. No tässä se on:

Lankoja varastoistani löytyi elokuun viimeinen päivä 6,3 kg eli tavoitepaino lankavarastolleni on 5670 grammaa. Kulutukseni pitäisi siis olla 630 g + tuo ostettu 150 g. Ei paha lukema ollenkaan, paitsi jos sorrun ostelemaan enemmänkin lankaa.

Oma tavoitepainoni on n. 84 kg ja pudottaa täytyisi reilu 9 kiloa. Tuo on jo vähän vaikeampaa. Harmi, ettei omia kiloja pysty lahjoittamaan tai myymään. Sallivatkohan säännöt rasvaimun?

Ahkeroinnin jäljet

Blogia en ole muistanut päivittää, mutta ahkerana olen ollut. Neulonut olen liki joka ilta. Pari iltaa piti pitää ihan väkisin vapaata, kun puikkojen kanssa on tullut muina iltoina valvottua 2-3 asti. Kaikille on varmasti tuttua: mä kudon vielä tän rivin/puikon/kuvion valmiiksi. No, vapaailtojen ansiosta sain nukuttua univelkaa pois.

Ensimmäiseksi valmistuivat tossut Huopasesta kaverin maanantaina syntyneelle vauvalle. No, itse asissa tossut eivät huopuneetkaan koneessa niin paljon kuin olisi pitänyt ja ovat riittävän isot meidän 4 vuotiaalle. Hyvä, jos tulevat käyttöön. Saatan vielä kutoa noihin resorit, mutta Tuulia on ollut tyytyväinen näinkin.

Tossut
Malli: Novita syksy 2007
Lanka: Huopanen
Puikot: 8 pyöröt
Paino: 100 g

Lanka oli muutaman vuoden kaapissa marinoitunutta ja kissatkin olivat kerän löytäneet. Meidän kissat harvemmin kerillä leikkivät, mutta tykkäävät kyllä käydä tamppaamassa lankaa, tuloksena olikin osittain huopunutta lankaa. Hyvin tuota vielä kutoi, tosin irtikiskomista oli jonkin verran tehtävä kutomisen edetessä.


Seuraavaksi valmistuivat kämmekkäät ja yksi Vaaka-tilkku Tilkkujen yötä varten. Tilkkujen yöllähän kerätään tänä vuonna peittotilkkujen lisäksi myös kohdelämmittimiä Koukkuniemen vanhainkotiin. Sinne nämäkin kämmekkäät ovat matkalla. Koukkuniemessä toivottiin värikkäitä neuleita, mutta ovatkohan nämä turhankin värikkäät.

Valepalmikkokämmekkäät
Malli Novitan sivuilta
Lanka: Isoveli colori
Puikot:4
Paino: 80 g

Kivat olivat kutoa ja tuolla valepalmikolla sai hauskaa pintaa nopeasti.

Peittotilkku
Malli: Vaaka
Lanka: sekalaista Novitaa
Paino 25 g

Vain etummaisen tilkun olen neulonut nyt syyskuun aikana, nuo taempana olevat löytyivät samoista kätköistä lankojen kanssa. Tilkkuja on nyt yhteensä kymmenen. Siitähän saa jo puolikkaan lapsen peiton!

Viimeisin ja taatusti nopein neuloa oli Ullan Crann Bethadh -kolmiohuivi. Malli oli myös varsin addiktoiva nopean lisäksi ja edelleenkin olen hämmästynyt, että tästä oikeasti tuli kolmio. Huivihan aloitetaan kolmella silmukalla leveästä päästä ja silmukoita lisäämällä päädytään kolmion kärkeen! Kuvassa huivia esittelee Tuulia.

Tämä huivikin päätyy Koukkuniemeen.

Crann Bethadh -kolmiohuivi
Ohje: Ulla/Marjut Katajala
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 8 pyöröt
Paino: 140 g
Koko: l 128 cm, k 70 cm

Isommankin tuosta olisi voinut tehdä, mutta lankaa ei ollut enempää, enkä halunnut tehdä huivista raidallista.

Kaiken kaikkiaan olen siis kutonut 345 grammaa nyt syyskuun aikana! Takapakkiakin on tosin tullut: viime perjantain kauppareissulta tarttui matkaan kerä kanervan väristä seiskaveikkaa eli + 150 grammaa. Sitä lankaa minulla oli ennestään jo kerä, mutta halusin toisenkin. Olen kutomassa siitä huivia tai ponchoa Koukkuniemeen ja haluan kämmekkäät samasta langasta. Aloitin huivin jo virkkaamalla, mutta taidan purkaa hitaasti etenevän mallin ja tehdä jotain vauhdikkaampaa.

Puikoilla on myös jo puoleen väliin edennyt kuopuksen villatakki.

Omista pudotetuista grammoista ei ole vielä kerrottavaa. Aloitin kunnollisen laihduttamisen vasta viime torstaina, joten tuloksia tästä voi odotella aikaisintaan perjantain. Kunnolla olen kyllä ollut!

Ensihenkäykset

Olen aina ollut huono pitämään päiväkirjaa, merkintöjen välillä saattaa mennä kuukausia tai jopa vuosia. Olen kirjoitellut lähinnä selvitelläkseni päätäni, ajatuksiani, joten päiväkirjoistani voi lähinnä lukea otteita sekavuudestani, ei niinkään onnellisia selkeitä ajatuksia tai varsinaisia tapahtumakuvauksia.

Ponnin tähän julkiseen päiväkirjaan on oma nykyinen löysä tila. Nykyään lapset imevät energiamehut minusta niin tarkkaan, että illalla kun meno rauhoittuu, niin äitikin rauhoittuu telkkarin eteen nukkumaanmenoonsa asti. Olen aina tykännyt käsillä tekemisestä, mutta tekeminen jää nykyään enemmän aikomiseksi. Jos jotain aloitankin, niin lasten hereillä ollessa sitä on pidettävä ulottumattomilla ja sinne jonnekin se työ hukkuu, unohtuu ja jää kesken. Lankaa ja kankaita tulee kyllä hankittua ja olen jo vuosia tilannut liki kaikkia kotimaisia käsityölehtiä, mutta kauniita käsitöitä ei vain näy valmiina missään.

Liityin viikko sitten nettineulojien omaan -10 %-projektiin. Projektissa on tarkoitus pienentää itseä ja myös lankavarastoja tuo 10 prosenttia vuoden loppuun mennessä, kumpikin tulee tarpeeseen. Ajattelin, että kun julkisesti ja vielä ryhmässä uhoan saavani tulosta aikaan, niin se pistää vähän pontta touhuun. Perjantaina on ilmoitettava kilot blogiin, mutta vielä ehtii lankaostoksille!