Joulukiiret hellittävät viimein

Aina vierähtää aikaa näiden päivitysten välillä, mutta minkäs teet, kun kiirettä piisaa. Ei sentään kaikki aika ole mennyt vain joulua valmistellessa. Käytiin perheen kanssa nauttimassa Kanarian auringosta viikon ajan, joten se viikko ja matkan valmisteluun käytetty aika on ollut muusta, kuten blogin päivittämisestä, pois. Kun reissaa 1½- ja 4-vuotiaan kanssa, niin matkalaukun sisältöä joutuu tuumailemaan perusteellisesti. Loma oli ihana, aurinkoinen ja rentouttava; lepäsin, kudoin ja ihmettelin sydämeni kyllyydestä.

Joululahjaneuleiden kanssa tuli vähän kiirus, ensi joulun lahjat täytyy aloittaa aiemmin. Viimeisen lahjan kutomisen lopetin joulupäivän aamuna 04.30, onneksi lahjojen vaihto oli vasta joulupäivänä. Ennen miehen perheen luo lähtöä piti vielä pingottaa huivi ja päätellä sukatkin.

Ensimmäisenä tämän päivityksen valmistuneista ja jopa hyvissä ajoin valmistuivat appiukon kämmekkäät. Kudoin niistä ehkä turhan pitkät, varsi yltää melkein kyynärpäähän, toisaalta se voi olla hyväkin.

Malli: omasta päästä, peukalokiilaan löytyi apua Neulonta A&O:sta
Lanka: Nalle Colori
Puikot: 4:n bambut
Paino: 82 g

Mallinukkena kuvassa ja sovituksissa toimi blogiukko, joka on apen kanssa suurin piirtein saman kokoinen. Appi vaikutti lahjaansa tyytyväiseltä ja totesi, että nämähän ovat käytännölliset.


Miehen veljelle ja miehen siskon miehelle valmistuivat liekkisukat, tälläiset ovat tulossa myös omalle miehelle.

Malli: Novita klubin lukijan ekstroista
Lanka: Seiskaveikka ja Florica
Puikot: 3½ bambut
Paino: 286 g

Seiskaveikan nykyisestä keltaisesta en tykännyt, joten käytin sukkaan Floricaa kaksinkertaisena ja ihan hyvin onnistui. Kuvassa on tosiaankin kaksi identtistä 44:sen sukkaparia. Kudoin sukat peräkanaa ja hieman rupesi jo kyllästyttämään.

Näihin lahjoihin suhtautuminen oli niin neutraalia, että pelkään etteivät olleet mieleen. No, tiedän, että oma mieheni tulee parinsa kuluttamaan puhki ja se on minulle tärkeintä!


Miehen sisko ja veljen vaimo saivat huivit, kuten anoppinikin. Miehen siskolle valmistui Jatan Zetor-huivi. Malli oli kiva kutoa, tosin viimeiset kerrokset kävivät jo hieman raskaiksi pituutensa tähden. Vaikka näinhän se on aina noiden niskasta aloitettavien kolmiohuivien kanssa. Jotain onnistuin soheltamaan reunuksen kanssa, koska silmukat ei jollakin kierroksella menneet tasan, mutta pelastin niin hyvin, etten itsekään löytänyt kohtaa jälkeenpäin.

Malli: Jatan Zetor-huivi
Lanka: Stentorpin luonnonväristä 100% villalankaa
Puikot: taisivat olla 6 tai 8
Paino: 184 g
Huivin unohdin tietenkin mitata, mutta oli ehkä n. 170 cm leveä ja 90 cm korkea. Lanka oli aika paksua, mutta vilukissalle varmasti ihanan lämmin.

Miehen veljen vaimolle löytyi Kädentaito-messuilta Vihreän vyyhdin kojusta ihanaa Mohair Fioria. Lanka on 50% merinoa ja 50% mohairia ja aivan ihanan pehmeä. Kokeilin muutamaakin mallia, mutta päädyin lopulta yksinkertaisen tylikkääseen Wisp-huiviin, jonka löysin Ravelryn avulla Knittystä. Wispin malli sopisi paremmin henkäyksen ohuelle mohairille, mutta toimi ihan hyvin myös tämän vähän paksumman langan kanssa.





Malli: Wisp
Lanka: Mohair fiori, väri puolukanpunainen
Puikot: ei mitään muistikuvaa
Paino: 99 g
Mitat: n. 42 cm x 140 cm. Koosta tuli hieman reilu pienelle ja sirolle kantajallensa.

Kaikki huivin saajat olivat lahjoihinsa hyvin tyytyväisiä ja ovatpa lahjat olleet jo ahkerassa käytössäkin.

-10%-neuleita on aikaa työstää vielä huomenna. Tarkoitus olisi saada miehen liekkisukat vielä valmiiksi. Kuvaamatta ja raportoimatta on myös tytöille Kanarianmatkaa varten kutomani puuvillapipot sekä muutama Vaaka-tilkku. Tavoitteeseen en taida tulla pääsemään, mutta olen hyvin tyytyväinen syksyn mittaan kutomiini grammoihin.