Kissa karkuteillä!

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Kissamme karkasi Olarin Päivänkajontieltä 2.9.2008 aamupäivällä ja on ollut siitä asti karkuteillä, emmekä ole vielä tähän mennessä saaneet yhtään vinkkiä sen kulkureiteistä.

Nyyti on leikattu tyttökissa ja kooltaan normaali aikuinen. Kissamme on väriltään ns. kilppari eli läikikkäästi mustan-ruskean-harmaankirjava, kuonosta alaspäin vatsaa kohti lähtee vaaleanbeige alue. Nyytin silmät ovat vihreät ja hännänpää harmaahko ja hailakka. Kuvat eivät ole superlaatua, mutta kissan väri toistuu niissä oikein.

Erityistuntomerkkeinä voi mainita toisen korvan sisäpuolella olevan numerotatuoinnin sekä vähäisen määrän hampaita, sillä nitä on jouduttu poistattamaan. Nyytillä on myös mikrosiru, se ei toki näy päälle päin.

Kissamme on erittäin arka.

Olemme iloisia pienistäkin näköhavainnoista, sillä ne auttavat meitä etsimään kissaamme oikealta alueelta ja toivottavasti saamaan Nyytimme kotiin! Maksamme löytöpalkkion havainnosta, joka auttaa meidät kissamme jäljille.

Yhteydenotot blogin kommentien kautta.

Edit 30.9. Nyytimme on nähty Olarin Nesteen pihalla tänään. Siitä se lähti ojan yli kulkevaa polkua pitkin kohti Sarastuskujaa. Valitettavasti en ehtinyt paikalle ajoissa, mutta siellä päin kulkevat pitäkääpä silmänne auki!

Lämpimät ja rakkaat varpaat

Edellisessä postauksessa mainitsin neuloneeni sukkia ja tässä ne viimein ovat, aika päiviä sitten valmistuneina ja jo viikko sitten kuvattuinakin.



Tytöt olivat jo kasvaneet ulos viime talven sukista ja miehelle halusin muuten vain neuloa uudet sukat Dropsin Fabelista. Aikaisemmin en siitä ollut mitään kutonutkaan ja tykkäsin langasta kovasti. Siitä miltä se tuntui ja miten kauniiksi se muotoutui, kudinta ei meinannut malttaa laskea käsistään, kun piti odottaa seuraavaa raitaa.



Kauniita ovat, mallit vain hieman liikkuvaisia, joten oli hankala saada tarkkoja kuvia.



Itselle neuloin sukat kesällä syntymäpäivälahjaksi saamastastani oranssista Trekking XXL:stä Pomatomuksen mallilla. Langan, ohjeen ja puikot otin jo kesän Italian matkalle mukaan, ensimmäinen sukka valmistuikin siellä ja toinenkin pääsi puikolle. Kuumuuden takia Italiassa ei kuitenkaan ihan hirveästi kudotuttanut, joten kesken jäivät. Onnistuin lisäksi kutomaan ensimmäiseen sukkaan vääränlaisen kärjen enkä tykännyt oikeallakaan tavalla tehdystä, joten sukat jäivät pitemmäksi aikaa tuumaustauolle. Lopuksi tein kärkikavennuksen muuten ohjeen mukaisesti, mutta päättelin sukan jo siinä vaiheessa, kun puikoilla oli vielä 24 silmukkaa.


Tässä vielä lähikuva sukastani. Pomatomuksen malli on todella kaunis ja olen aika tyytyväinen sukkaani.

Kaikki sukat on kudottu 2½ bambusukkiksilla, Fabel-sukissa olen käyttänyt Menitasta mukaan nappaamaani perussukan mallia.
Tummanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 672, koko n. 22-23, paino 34 g
Vaaleanpunaiset sukat: Drops Fabel väri 161, koko n. 32-33, paino 46 g
Miehen sukat: Drops Fabel väri 521, koko 42, paino 75 g
Omat sukat: Zitron Trekking XXL väri 145, koko 39, paino 76 g

Ostoksillakin on käyty. Ostin miehen slipoveria varten Isoveliä 500 g ja tyttären villatakkiin 300 g Nallea. Aloitin jo Menitasta aiemmin ostamastani alpakasta Tuulialle takkia, mutta lanka käyttäytyi pahatapaisesti, joten vaihdoin mallia ja lankaa. Tuulian takki on jo puikoilla, samoin oma alpakkatakki ja toisen sukan kantapäässä olen jo kutomassa kummipojallekin sukkia.

Kissamme ei ole palannut vielä kotiin, emmekä sitä ole myöskään nähneet koko tämän reilun kolmen viikon aikana. Oma mielialani on vaihdellut kohtalaisen reippaalla otteella enkä ikinä kuvitellutkaan, että voisin mennä näin tolaltani "vain" kissan takia. Etsimme edelleen aktiivisesti ja viikonloppuna Länsiväylä julkaisee ilmoituksen kissastamme. Toivottavasti Nyyti on maailmalla oppinut lukemaan ja palaa kotiin. Ilmoitukseen liittyen laitan loppuviikosta blogiini jälleen kuvia ja tuntomerkkejä Nyytistämme.

Edelleen kateissa!

Ti 2.9.
Rakas Nyyti-kissamme päätti tänään aamusella lähteä seikkailemaan ihan omin päin eikä ole vielä palannut kotiin tahi pihapiiriin. Jos sinä rakas lukijani asut tai liikut Espoon Olarissa allaspuiston tienoilla ja satut matkasi varrella näkemään eksyneen oloisen kissan, niin ilmoita minulle. Nyyti on väritykseltään kilppari eli ruskean-kirjava. Kuonosta lähtee mahaa kohti vaalean beigeä väritystä. Nyytimme on ihmisarka.


Edit. su 7.9.
Jatkan tätä samaa tekstiä, kun kissahuoli edelleenkin painaa.

Nyytimme on edelleenkin kateissa ahkerista etsinnöistä huolimatta. Olemme etsintäaluetta laajentaneet pikkuhiljaa ja ilmoituksiakin on levitelty laajemmin, mutta edelleen turhaan.

Yksi puhelu tuli torstai-iltana puoli kymmenen aikaan illalla, naapuri näki kotiin tullessaan pihalla kissan ja soitti välittömästi minulle. Juoksin heti paikalle ja etsin vielä tunnin ajan, mutta vilaustakaan en nähnyt. Ehkä naapuri pelotti pienen arkalaisemme. Perjantai-aamuna kuulimme toiselta naapurilta muutamasta havainnosta aiemmin viikolla. Näiden havaintopaikkojen perusteella sitten vietin perjantai-illan kierrellen ja osin kyttäillen näitä seutuja, kotiuduin reissusta vasta puoli yhdentoista jälkeen, kun olin jo niin väsynyt etten enää olisi huomannut kissaa vieressäni. Lauantai-aamuna lähdin pikaiselle aamukierrokselle jo ennen kahdeksaa, kun en enää voinut vain sängyssä maata. Päivällä tosiaan vietiin lisää ilmoituksia lähiseutujen pylväisiin. Illan lepäsin ja mies kierteli sateessa, mutta edellenkään ei ole kissaa näkynyt.

Nettipalstalta sain vinkin jättää ruokakupin ulos katoamispaikan lähelle. Alkuviikosta kuppi oli lähellä paikkaa mihin Nyyti ikkunasta putosi. Vein kupin illalla, aamuisin se oli vielä täysi kunnes varikset kävivät tyhjentämässä sen. Perjantaina vein kupin uudelle paikalle lähelle paikkaa missä kissa oli torstaina nähty. Lauantai-aamuna kuppi oli täysi, kunnes myöhemmin päivällä varikset taas löysivät sen. Kuppi täytettiin taas illalla ja nyt se oli sitten jo aamulla tyhjä ja syöty tyhjemmäksi kuin varisten jäljiltä. Vähän hiekkaakin siihen oli joutunut. Tämä herätti todella ison toivonkipinän, koska meidän kissoistamme juuri Nyyti "peittelee" ruokakupin sisällön, on ilmeisen siisti ja hajuherkkä. Tänään kuppi viedään taas samaan paikkaan ja toivon kovasti, ettei tänä iltana taas sataisi, joten kierteleminen ulkona olisi hieman miellyttävämpää sekä minulle että kissalle. Onneksi yölämpötilat ovat vielä olleet yli +12 asteisia, joten kylmää ei vielä ole jatkuvasta märkyydestä huolimatta.

Täällä on siis viikko kulunut mielialojen vaihdellesta väsymyksestä ja masennuksesta yltiöoptimismiin ja tarmoon, samoissa tunteissa pyörii moni muukin lemmikkieläimen omistaja. Jos sinä näet tai olet saanut kiinni karkulaisen oloisen eläimen, niin siitä voi ilmoittaa esimerkiksi Karkurit -palstalle. Pääkaupunkiseudullahan löytöeläimiä voi viedä Viikkiin tai Hesylle.

Sukkiakin olen paikalla ollessani kutonut, niitä myöhemmin.

Onnea 1-vuotiaalle!

Blogini täyttää tänään vuoden. Olen ollut hyvin laiska päivittäjä, tämäkin on vasta 34. merkintäni. Mutta sellainen olen tässä tosi elämässäkin, puhun vain kun on asiaa. Tästä tosin ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että olisin vallan tuppisuu.

Olen pitänyt tätä blogiani kuta kuinkin pelkästään käsitöihini liittyvänä päiväkirjana, ja jos sillä rintamalla ei ole tapahtunut, niin ei ole ollut blogiinkaan kirjoitettavaa. Ensimmäisessä merkinnässäni kerroin aina pitäneeni kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, mutta en ollut kovinkaan aikaansaapa ja aloitetut työt jäivät turhan usein kesken tai jopa aloittamatta hankituista materiaaleista huolimatta. Tämän kuluneen blogivuoden aikana olen ryhdistäytynyt kiitettävästi neuleiden loppuun saattamisessa ja valmiita töitä on syntynyt nätti pino. Siitä olen ylpeä. Huvikseni laskin, että tämän blogin olemassa olon aikana olen kutonut 5356 grammaa valmiita neuleita. Ihan kivasti naiselta, joka aikaisemmin kutoi parit sukat vuodessa. Lankaa olen samassa ajassa ostanut 6565 grammaa. No, ainakin laskennallisesti olen melkein kuluttanut ostokseni vuoden aikana, ennen blogia hankkiamiani lankojahan ei tietenkään lasketa ;-)

Pyhimykseksi en suinkaan ole muuttunut ja kaapistani löytyy edelleenkin Ufoja, ainakin kuopuksen villatakki, kummitytön villatakki, oma poncho ja Julieten alku. Nämä kaikki taitavat mennä purkuun, etenkin nuo lasten takit, kun saajatkin ovat tainneet kasvaa niistä jo ulos. Noita molempia itselle tarkoitettuja töitä neuloessani huomasin kesken kaiken, että mallit eivät ehkä sittenkään ole ihan mun juttuja, joten puran ja teen langoista jotain muuta.

Juhlapäivän kunniaksi paikalle liihotteli viimeistelykeiju sirottelemaan minun ja teidän kaikkien täällä kävijöiden päälle viimeistelypölyä. Älköön neuleenne jääkö keskeneräisiksi, edes niitä nappeja vaille!



Edit. klo 13.40
Pääsin liikkeelle ilman lapsia ja ihan pikimmiten ajattelin käydä katsastamassa Soukan Menitan tarjonnan ja tarjoukset. Nooooh, karkasi sitten mopo käsistä ja mukaan tarttui 1,4 kiloa lankaa! Ostin Fabelin sukkalangat lapsille ja miehelle (200 g), itselle Sandnesin alpakkaa pipoa varten (100 g), esikoisen villatakkiin Sandnesin alpakkaa (300 g), omaa villatakkiin Dropsin alpakkaa (600 g) ja suvun naisten jouluballeristeihin Tovea (200 g). Hups!

Pieniä ja pehmeitä

Kesä on ohi ja on aika palata blogin ääreen. Lomat sujuivat ihanasti ja mielikin on levännyt. Nyt pää pursuaa syksyisiä juttuja ja neulomaan palaa mieli.

Miehen sisko sai pari viikkoa sitten pienen tyttövauvan ja pitihän vauvalle neuloa lämmikettä alkavaan syksyyn. Äiti toivoi neutraaleja värejä beigeä, valkoista, ruskeaa. Kaupasta tarttui mukaan Novitan Woolin Sävyä beigenä 250 grammaa Jotain eksoottisempaa lankaakin olisi voinut ostaa, mutta en jaksanut maitokauppaa pidemmälle ostoksille.

Tykästyin jakun mallin yksinkertaiseen linjaan ja kavennukset tuossa helmassa olivat kiva yksityiskohta. Simppeli juttu, mutta tekee paljon ulkonäölle. Tämä oli eka kutomani raglanmalli eikä taida jäädä viimeiseksi, oli huippua kun oli tosi vähän saumoja ommeltavana.

Tässä vielä lähikuva kavennuksesta.


Eihän tyttövauvan tyyli ole täydellinen ellei ole jakkuun sopivia asusteita, joten neuloin niitäkin.


Myssy on hieman väljä Baby bornille, mutta toivottavasti sopiva vastasyntyneelle.

Myssy ja tossut on neulottu tuolla beigellä langalla. Lapaset tein vanhalla luonnonvalkoisella merino-woolilla. Samaa lankaa on käytetty myös koristeena jakun kauluksessa ja hihansuissa, sekä myssyn kukassa ja onpa sitä vähän tossuissakin. Vastaavasti sitten lapasten nyöri on beigeä lankaa.

Malli: Jakku, myssy ja tossut: Novita Kevät 2008, lapaset oma
Lanka: Novita Wool Sävy sekä Novita Wool
Puikot: Jakku 3½ bambupyöröt sekä myssy, tossut ja lapaset 2,75 bambusukkikset
Koko: 56-62 cm
Paino: jakku 114 gr, myssy 25 gr, tossut 25 gr ja lapaset 20 gr

Nyt olisi omien lasten vuoro ja kovasti esikoinen onkin jo tehnyt toivomuslistaa. Jos vaikka pipot saisin ensin puikoille!

Arrivederci

Kiitos kaikille onnea toivottaneille, eilinen päiväni oli varsin mukava kaikin puolin.

Huivi on nyt pingoittunut ja ihana. Mallihan on muinoin IK:ssa julkaistu kaunis Swallowtail Shawl. Itse sain ohjeen toukokuussa Knitting Dailyn kautta, lehteä minulla ei ole.

Halusin huivista isomman kuin ohjeen mukaan tulisi, joten kudoin Budding Lace -mallikertaa 24 kertaa ohjeen 14 sijaan. Vinkkejä suurentamiseen sain Pepperknit -blogista. Onneksi tutkailin asioita etukäteen, sillä tämän huivin suurentaminen ei onnistukaan ihan noin vaan, koska eri mallikerrat ovat eri luvuilla jaollisia. Huivista tuli todella kiva. Halusin siitä ohkaisen ja ison, kesäkäyttöönkin sopivan huivin ja luulenpa onnistuneeni loistavasti.

Malli: Swallowtail Shawl/Interweave Knits fall 2006 (Evelyn A. Clark)
Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3½ pitsiaddit
Koko: n. 210 cm x 90 cm
Paino: 65 g





Eija aititati-blogista antoi minulle tälläisen tunnustuksen.

Sääntöjen mukaan minun pitäisi jakaa tämä seitsemälle erinomaiselle blogille, mutta nyt ei kiireiltä ehdi, kun taksi tulee noutamaan parin tunnin päästä. Jaan tunnustuksen yleisesti kaikille teille, jotka blogiani käytte lukemassa.


Nyt minä, huivini sekä muu perhe lähdemme Italiaan loman viettoon kahdeksi viikoksi. Lomaneuleeksi lähtee syntymäpäivälahjaksi saatu oranssi Trekking XXL ja Pomatomus -ohje. Mukaan lähtee myös hyödyllinen sanakirja sekä matkaopas italialaiseen mieleen.

30-luvun vaimona olisin surkea!

Syntymäpäivän kunniaksi tein hauskan testin, jonka mukaan en olisi 1930-luvulla vaimona ollut kovin arvostettu. Onneksi miehelleni kelpaan näinkin!

16 As a 1930s wife, I am Very Poor (Failure) Take the test!