Niin, se oma salaisuuteni

Lapissa, tarkemmin Kemijärvellä vanhempieni luona, lomaillessani tuli mieleen, että enpäs ole kertonut kelle minä olin tämän kevään Salainen neuleystävä.

Minulla oli ilo olla Tinttaran duunailujen Tinttaran Salainen Ystävä. Jotain lahjoja muistin kuvata itsekin, mutta tässäpä linkit Tinttaran blogiin, kun eivät nuo kuvat täällä Lapissa ole. Tässä helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, syntymäpäivälahja ja toukokuu. Eka kertaa olin tällaisessa touhussa mukana ja tosi kivaa oli. Tykkään ihan oikeasti lahjojen antamisesta ja etenkin niiden suunnittelusta. Ja olin todella tyytyväinen itseeni, kun sain tehtyä myös kotikutoisia lahjomuksia.

Syksyllä palaan töihin reippaan kahden vuoden jälkeen, enkä silloin taida jaksaa lähteä uudestaan SNY-rinkiin mukaan, mutta yllätyspaketteja on kiva saada. Hmmm, jos sitten vaikka liittyisin lankaklubiin tai lankaklubiin, kunhan saan vain päätettyä mihin niistä.

Nyt takaisin sääskentappotalkoisiin ja keskiviikkona paluu kotiin. Olen penkonut vanhempieni varastoja ja löytänyt varsinaisia aarteita omille tyttösille ja pakkohan niillä on täälläkin leuhottaa, kunhan pääsen kameralle. Oottakaas, kun näette!

Toukokuu on melkein ohi!

Toukokuu on melkein ohi ja Salaiset neuleystävät ovat urakalla paljastaneet henkilöllisyyksiään. Minun Salaiseni lähetti viimeisen paljastavan pakettinsa jo pari viikkoa sitten ja ystäväkseni paljastui Eija Äititäti -blogista. Kiitos sinulle tästä keväästä!

Paketista löytyi kaksi kerää Järbo Garnin puuvillalankaa ja sain ehdotuksen tehdä tämän topin. Malli on kiva ja ehkä tulenkin kutomaan tuon. Toppi tosin tuskin tulee jäämään valkoiseksi, sillä en osaa sitä väriä käyttää ollenkaan. Edes hääpukuni ei ollut valkoinen. Paketissa oli myös jääkaappi-magneetti, 2 Puuhapete-karkkiaskia sekä Austermanin Stepistä tehdyt sukat. Sukissa on 9 to 5 -mallista napattu kiva palmikko ja ihanan istuvat tiimalasikantapäät. Sukat olivat just sopivat ja istuvat. Sukat on kudottu kärjestä ja harmikseni toinen sukka lähti purkautumaan varresta jo toisella käytöllä. En ole sitä vielä korjannut, kun lankaa on niin pelottavan vähän, joten silmukat saavat vielä odotella puikolla.

Täällä on taas kiirettä pitänyt. Meidän toukokuu on aina täynnä juhlia ja useimmiten miehen töissäkin on juuri silloin kiireisin aika. Itsekin innostuin kotirouvana hääriessäni haalimaan vähän turhan paljon kaikkea kontolleni, joten täällä on juostu tukka putkella stressaten ja tervehditty blogiukon kanssa ovella matkalla vastakkaisiin suuntiin. Omaa bloggaamistani on haitannut myös blogiukon työskentely iltaisin kotona, mokoma on rohmunnut nettiyhteytemme ja jättänyt minulle vain piuhattoman koneen. Kaiken muun kiireen lisäksi päätin tutkintouudistuksen häämöttäessä muutaman kuukauden päässä valmistua yliopistosta. Nyt on vielä yksi essee tekemättä ja kahden kuukauden päästä voin kertoa olenko taiteiden kandidaatti vai en.

Yhden ison työnkin olen saanut valmiiksi. Olin luvannut tehdä Vaaka ry:n ständille Maailma kylässä- festareille arpajaisten pääpalkinnoksi tilkkupeiton. Peitto on kasattu 40:stä iloisen värisestä tilkusta. Yhden tilkun koko oli 24x24 cm. Peittoon oli varattu 10 kerää Seiska Veikkaa ja n. puolikas kerä jäi.
















Keltaiset ja vihreät tilkut olivat helmineule-reunusta lukuun ottamatta sileitä, mutta Vaakan tunnuksen mukaisesti neuloin oransseihin tilkkuihin sydänkuvion. Ohjeen kuvioon löysin täältä. Samassa blogissa on enemmänkin ohjeita nurjilla silmukoilla tehtäviin kuvioihin. Palat yhdistin toisiinsa rapuvirkkauksella, virkkasin myös kertaalleen peiton ympäri. Suureksi surukseni kukaan ei onnistunut voittamaan peittoa itselleen, joten se taitaa odottaa Vaakan varastossa ensi vuoden festareita.

Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3 ½ bambupyöröt
Paino: n. 1450 g (unohdin punnita)
Koko: n. 192 cm x 120 cm

Jotain täällä vielä tehdään

Tosi vähän on tullut tänne nyt kirjoitettua mitään. Ei vaan ole jaksanut, kun tuntuu ,että pitää niiiiiin vanhoista jutuista jo kirjoittaa. No, kuopuksen villatakki ei ole vieläkään valmis, vielä puuttuu muutama sauma. En edes muista koska sen aloitin enkä jaksa blogiani selata.

Mutta, mutta. Kirjan ostin, langat tilasin ja valmistui jo varmaan maaliskuussa. Siis se Shetland Triangle. Kuva on nyt vaan tällänen, otin ihania levityskuviakin, mutta kuvissa oli ihan mahtava sumeus linssissä olevista lasten sormenjäljistä. Tämä oli nyt sitten ainoa katsottava.

Malli: Shetland Triangle/Wrap Style (Pam Allen ja Ann Budd
Lanka: EVILLA, Kanerva, nm 8/2
Puikot: ei enää hajuakaan
Paino: 134 g
Koko: n. 220 cm x75 cm

Malli oli todella helppo kutoa ja huivi on ollut mieleinen ja sitä tuli kylmemmillä ilmoilla pidettyä ihan kovastikin. Eilen pesin ja pingotin shettikseni odottamaan seuraavaa talvea ja samoissa rytinöissä hoidin kuvauksenkin. Näitä tulee ihan varmasti tehtyä lisääkin ja olen pellavalankaista versiota mietiskellytkin kesää varten.

Salaisia neulomuksia on tullut tehtyä 203 grammaa ja kuvia niistä näytän varmaankin toukokuun lopussa. Ostoksiakin on tullut tehtyä 100 salaista grammaa, joka on jo käytetty, ja 11 kerää eli 1650 gramma Seiska veikkaa. Tilkkujen yötä varten ostin varuiksi kaksi kerää, kun kahdella eurolla sain kerän. Mutta käyttämättä ne vielä jäivät. Nuo loput 9 kerää on hankittu tavallista fiinimpää tilkkupeittoa varten. Ne kerät yritän kuluttaa loppuun tämän viikon aikana ja sitten voin jotain isoa ehkä esitellä. Tai sitten ehkä vaan 40 pientä työtä.

Tilkkujen yössä oli muuten taas valtavan kivaa, kaikkien olisi kannattanut olla mukana. Koko yötä en sentään jaksanut, mutta sentään melkein kahteen.

Kesä on ihanasti tuloillaan ja nyt olen yrittänyt laittaa parveketta kesäkuntoon ja tänä vuonna yritän kovasti, että suurisuuntaiset viljelyssuunnitelmani eivät kuihtuisi alkuunsa, vaan eläisivät vielä juhannuksena ja mielellään vielä loppukesästäkin vehmaana pikkupuutarhana.

Tässä kuvia parvekkeen alkutilanteesta.



















Orvokkikorin istuttelin jo reilu viikko sitten, mutta muita kukkia ei vielä ole. Etenkin, kun juuri eilen parveketta siivotessani nakkasin viime kesän raadot roskikseen. Meidän parveke ei ole lasitettu, joten siivoamisessa oli aika iso työ. Havunneulasia ja lehtiä oli iso pussillinen ja lattia on todella musta liasta. Lakaisun jälkeen imuroin ja luutusin tuon kalustetumman puolen ja tässä kohta pitäisi tehdä toisellekin puolelle samat. Muuten, jos parveke näyttää kuvissa isolta, niin se johtuu vain siitä, että se on. Pituutta on juhlavat 15 metriä! Eikä siis ihme, etten jaksanut kerralla lattiaa pestä.

Tänään kävimme tyttösten kanssa multa-, siemen- ja taimiostoksilla. Mansikkaa nyt ainakin jo tarttui mukaan nuorten neitien iloksi.

Ja lopuksi vielä kissakuva ja syy miksi meidän kissoilla on porttikielto parvekkeelle. Kuvassa blogikissa numero kaksi eli Nyyti imitoi pääsiäskukkoa kissojen iloksi istutetun pääsiäiskauran päällä. Tuon hautomisen jälkeen kaura oli entinen kissojen tuorerehu ja päätyi kompostiin. Aiempina vuosina, kun elelimme vielä lasitetun parvekkeen asunnossa ja kissat saivat nautiskella parvekkeella elämästään, saimme usein myös haudottua mansikan tainta samoin seurauksin.

Kohta saa neuloa koko yön!

Tilkkujen yö olisi taas ensi lauantaina. Minä osallistun Helsingissä, mikähän paikka olisi sinua lähinnä? Tästä ja tästä voi katso kuinka hauskaa ja tuotteliasta meillä oli viime syksynä.

Mä oon siis niin nolo!!!

Kaksi kuukautta mennyt ilman päivityksiä. No, eihän se nyt muuten niin haittaisi, mutta kun ihanainen Snyni on laittanut paketteja enkä ole edes niitä raportoinut. Olen todella pahoillani Snyni! Täällä on elämä haitainnut harrastuksia. Meillä oli oikein kunnon sairastusputki, joka kesti n. 7 viikkoa. Silleen vielä ihanasti, että lapset oli vuorollaan kipeitä ja useamman kerran, ainoastaan minä ja mieheni sairastimme kätevästi yhtä aikaa. Tuo pääasiassa yksi sairastaa kerrallaan, on kyllä niin epäkätevää, elämä on jumissa paljon pitempään ja mihinkään ei ikinä pääse, en suosittele kenellekään. No, ollaan me jo jostain pääsiäisestä oltu kuta kuinkin terveitä. Viime yönä sitten heräsin kuopuksen nopeaan ja pinnalliseen hengitykseen ja käsikopelo paljasti korkean kuumeen. Lääkitykset päälle ja aamulla mittasin vähän huonosti korvasta 39,1, mitä lie oli yöllä. Nenäkin vähän vuotaa ja toivotaan, ettei nyt mene korviin.

Ja varsinaiseen asiaan. Tässä ne ovat, saamani paketit siis! Jo ennen pääsiäistä tuli ajankohtaan soinnutettu paketti. Tuossa korissa luokseni matkasivat 5 kerää hassua Julia käsityölankaa, pari pussillista värikkäitä nappeja, muutama kaappiin piilotettu Muumi-aski ja pääsiäiseen sopivia lautasliinoja. Korttikin tuli, mutta unohtui kuvasta. Lautasliinat olivat pääsiäisenä jo käytössä ja pastillitkin on jo syöty. Lankaan liittyen minulla oli paljonkin pääsiäiskoristeideoita, mutta ei aikaa eikä energiaa, joten toteutus jää ensi vuoteen. Kestorairuoho tai vastaava olisi hauska tai jonkinlainen kaitaliina, jääköön hautumaan. Nappeihin Snyni taisi saada innoituksen edellisestä postauksestani. Ne olivat kivan värikkäitä ja sopivat kahden tytön äidin projekteihin hyvin. Niin ja tuo kori on siis just oikean kokoinen, kiitos siitäkin. Kuvassa on muuten taustalla parvekkeelle nostetut virpovitsamme, ne pääsivät aina välillä jäähylle, etteivät herkät nenämme ärsyynny. Lepotauon jälkeen oli taas hyvä niitä ihastella pöydällä.

Tällä viikolla tupsahti huhtikuun paketti ovelle asti. Matkahuollon paketit ovat sopineet minulle hyvin, mutta ärsyttää, kun ei niissä ei ole postileimaa tai muutakaan johtolankaa lähetyspaikasta. Tämä paketti oli postitettu Kälviältä ja pitäisi kai alkaa leikkimään salapoliisia ja selvittämään ketä vaihdon osallistujia on sieltä päin.

Nauratti, kun sekä muistikirja ja kynäsetti olivat kuin itse valitsemiani, värit ja kuviot ovat just mieleiset. Muistikirja on jo päässyt käyttöön ja teetäkin on maisteltu. Tykkään bergamotilla maustetusta teestä ja tätä en ollut ikinä nähnytkään, hyvää on! Tuo pieni vaaleansininen lieriö on Magic towel, joka jää odottamaan sopivaa käyttöhetkeä. Oikean väriseltä sekin näyttää! Kiitos ystäväni!

Himo

Viimeisen viikon olen tuntenut voimakasta halua, niin voimakasta, että sitä pitää kutsua himoksi. Olen himoinnut nappeja, tarkemmin sanoen haluaisin ison lasipurkin täyteen nappeja, kaiken kokoisia, kaiken värisiä nappeja. Ei väliä materiaalilla, reikien määrällä, kunhan olisi nappeja. En tiedä mikä tämän himon on synnyttänyt, ehkä pään omituisesti sekoittavat kevättunteet tulivat jo.




















On minulla nappeja, mutta niitä on kovin vähän, eivätkä ne ole lasipurkissa. Tällä hetkellä nappini ovat vanhassa piipputupakka-rasiassa. Rasia on aika pieni, vain n. 20 cm x 10 cm, eikä se ole kovin korkea. Mutta nappeja siinä on, niitä on monen värisiä, on uusia ja vanhoja. Mutta niitä on niin vähän. En ymmärrä miksi haaveeseeni kuulu lasipurkki, sillä mielestäni ainoa oikea paikka säilyttää nappeja, on peltirasia. Vain sellaisessa niistä lähtee oikeanlainen rapina nappeja hypisteltäessä.

Viikonloppuna himoni yltyi niin kovaksi, että minun oli lähdettävä metsästämään nappeja kirpputoreilta. Jos nappeja tarvitsee projekteja varten, mennään nappikauppaan. Jos sisuksia kalvaa himo, etsitään kirpputoreilta paripuolia käytettyjä nappeja, joilla on luonnetta ja historiaa. Aarrenapit saavat olla kuluneita, ne eivät tarvitse paria, niiden ei tarvitse olla tietyn värisiä.


Kirpputoreilta löytyy hassuja nappeja, nappeja joita ei ostaisi uutena kaupasta. Olen yrittäyt miettiä minkälaisessa vaatteessa on ollut ihmishahmoinen nappi, mutta en ole keksinyt. En tiedä tulenko koskaan käyttämään sitä mihinkään, mutta se ei haittaa. Minulle riittää, että se on rasiassani, josta sen voin aika ajoin ottaa esille, tutkia ja laittaa pois. Nuo kaksi valkoista nappia metallikeskiöillä löytyivät eri kirppareilta, toinen on kultainen ja toinen hopeinen ja kiinnitykset ovat erilaiset, mutta kuviointi on aivan sama. tähän kuvaan valikoitui vain vaaleita nappeja, mutta löysin myös tummia. Pienet vaaleat helmiäisnapit alalaidassa ovat projektia varten ja ne on haettu nappikaupasta. Materiaalin vuoksi ne ovat kauniita uusinakin.


Nämä ovat vanhoja nappejani. Kultareunaiset sydämet olen itse ostanut talvitakkini napeiksi ja nämä rasiassa olevat ovat varanappeja. Muuten kaikki nämä napit ovat joko vaatteista irroitettuja/irroneita tai varanappeina tulleita. Metalliset koristeet ovat ikivanhoista farkuistani, niitä oli enemmänkin, mutta muut ovat kadonneet.

Napin ei tarvitse olla koristeellinen tai erikoinen ollakseen mielenkiintoinen, arkiset napitkin kertovat tarinoita. Nämä ovat pelkkää muovia, joissakin on kiinnityslangatkin tallella, mutta ei se niiden arvoa alenna. Nappirasiani aartet eivät ehkä ikinä päädy mihinkään ompelukseen tai neuleeseen, mutta se ei johdu siitä etteivät ne kelpaisi. Näille napeille pitää löytyä aivan erityinen kohde, jotta raaskisin luopua niistä.

Ensimmäinen Snyn paketti saapui!

Eilen kännykkä kilkutteli tekstiviestinä tietoa Salaisen neuleystäväni paketin saapumisesta Matkahuollon hakupisteeseen. Kurjuudekseni en ehtinyt pakettia eilen hakemaan, mutta tänään heti aamusta nakkasin kuopuksen rattaisiin ja sitten kävelimme reippaasti hakureisulle. Jo paluumatkalla yritin kurkistella rahtipussiin, mutta ilkeä Snyni oli käärinyt lahjukset vielä sellofaanin enkä viitsinyt vetää koko pakettia ulkosalla näkyvillä, joten oli vain maltettava kotiin.

Sellofaanikääryle oli houkuttelevan näköinen, mutta maltoin avata sen nätisti ja nauhoja repimättä. Nämä ihanuudet sieltä sitten paljastuivat.
Sny oli kutonut lapaset minulle sekä molemmille tyttärilleni! Nuo kaikkein valkoisimmat ovat minun, keskimmäiset kuopuksen ja laitimmaiset sitten esikoisen. Omat lapaseni olivat juuri sopivat, lasten lapasia en päässyt vielä kokeilemaan, esikoinen on päiväkodissa ja kuopus kieltäytyi vakaasti tällasesta touhusta. Paketissa oli myös tuo lapasten alla pilkottava kehyspaketti. Siinä on yksi vähän isompi kehys ja kaksi pienempää, sopivat vaikkapa äiskän ja iskän hääkuvalle ja lasten vauvakuville. Paketissa oli myös hellyyttävä siilikortti, jonka unohdin kuvata.

Kiitos suuresti SNY! Ihana saada näin mukavasti yhteensopivat lapaset meille naisväelle. Täytyy tunnustaa, että lapasia en jaksa kutoa, joten meidän lapset touhuaa pihalla Ruskovillan ostolapasissa. Nyt näytän muille pihan möyrijöille, ja etenkin heidän äideilleen, mukavan aikaansaavalta äidiltä ;-) Kiitos siitä!

Tänään juhlistetaan minun ja blogiukkoni 9 vuotta kestänyttä avioliittoa. Juhlaillalliseksi on luvassa siskonmakkarasoppaa ja rasvatonta maitoa. Muksujen sairastelut ovat vieneet veronsa enkä huomannut hankkia mitään juhlavampaa, joten tähän on tyydyttävä. Onneksi kaapista löytyi unohtunut kuohuviini ja esikoinenkin on jo terve, joten ehkäpä me saamme juoda kuohuvan maljan rauhassa mieheni kanssa päivää juhlistaaksemme.

Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille!