Viimeinkin sukkasatoa

Sain viimeinkin viimeisteltyä ja kuvattua jo jonkin aikaa valmiina olleet sukkani. Ja kyllä, niitä on kaksi, vaikka kuvassa poseeraakin vain vasen sukka. Lanka on kevään Sny-enkeliltä Ixulta saatua Fabelia ja mallikin on Dropsin sivuilta otettu ja sukat on itselle kudottu, vaikka pikkuisen löysiksi jäivätkin.

Malli: Sileäneuleiset DROPS sukat ”Fabel”-langasta
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 Knit Pro
Paino: 81 g

Sukkasatoni on käynnistynyt siis jokseenkin hitaasti, tämän sukkaparin lisäksi on valmistunut yksi sukka esikoiselle. Kukahan sille parin kutoisi? Ilmassa on ollut pienoista startiitin poikastakin. Kesken on vanhoja töitä ja lisäksi vastikään aloitettuna takki Purosta esikoiselle ja torkkupeitto Esiton lenkkimohairista. Ja monta ihanaa vauvan nuttuakin tekisi mieli aloittaa. Marraskuun loppuun mennessä pitäisi olla kolme uutta ihmistä ja yhtä monta uutta nuttua maailmassa. No, jotain pitäisi saada valmiiksi ensin.

Tiskirättejä sentään olen tikutellut menemään ihan valmiiksi asti. Kuvan sininen rätti on Allhempistä, sille on olemassa identtinen kaverikin. Sitä en viitsinyt kuvata, koska se on ollut jo jonkin aikaa käytössä. Näihin kahteen hamppurättiin sain käytettyä koko vyyhdin.

Alemmat rätit on kudottu kolmesta eristä väristä Novitan bambua, malleina on korinpohjaa ja kahden kerroksen helmineuletta. Tein näitä rättejä vähän summassa ja satunnaisilla silmukkamäärillä, joten ne eivät ole saman kokoisia keskenään, mutta tuskinpa tuo käyttöä haittaa.

Kuvassa rätit poseeraavat tulevan keittiän tiskipöydällä. Allas, hana ja tasot ovat jo paikallaan, vesi ja sähkö eivät vielä liiku.

Edellisessä postauksessa olin varsin optimistinen keittiöremontin ja sen toteutumisaikataulun suhteen. Myöhässähän se on. Alkuperäisen aikataulun mukaan keittiön pitäisi olla jo valmis, mutta torstaina saimme kuulla, että viimeisen puuttuvan kaapin materiaalit ehkä ovat lähteneet Raahesta etelään päin tai sitten eivät. Ei tämä nyt niin kamalaa muuten olisi, mutta einekset alkavat jo maistua puulta.

Ja kaikille kiinnostuneille vielä remontin lähtötilannetta. Asuntomme on 1970 rekennetussa kerrostalossa ja keittiö oli kaapistoltaan alkuperäinen. Ovet jumivat ja laatikot putoilivat ja sekä kaappi- että laskutilaa oli aivan liian vähän. Ulkonäkö niinkin oli ihan ok, tykkäämme molemmat simppelistä suorasta linjasta.

Näissä kahdessa kuvassa on vanhan keittiön KAIKKI kaapit. Alemman kuvan tyhjässä kohdassa oli jääkaappi, joka oli tuossa vaiheessa jo siirretty olohuoneeseen. Liesikin oli oikeasti tietenkin seinän vieressä olevassa kolossa, mutta oli siirretty siivousta varten keskemmälle. Lieden vieressä näyttäisi olevan laskutilaa, mutta ei sitä oikeasti ollut. Lieden viereisellä tasolla oli mikroaaltouuni ja tiskialtaan vieressä oli vedenkeittimen paikka. Keittiössä oli toki myös ruokapöytä, joka toimi aamiaispöytänä, leivänpaahtimen alustana ja työskentelytasona.

Keittiön lisäksi remontissa on nyt kaksi muutakin huonetta. Toisen niistä maalasin jo keväällä ja toinen on maalattu nyt. Molempiin laitetaan lisäksi uudet lattiat, listat sekä sähköpistokkeet.





Keittiön viereisessä huoneessa oli mielestäni varsin hirveät tapetit, lisäksi ne oli kiinnitetty todella huonosti ja likaisetkin ne olivat. Tomaattitahroista päätellen huone on joskus toiminut ruokahuoneena. Tapettien alta paljastui jonkun entisen asukkaan puhelinmuistio. Taatusti varsin kätevää! Melkein oli sääli maalata nuo piiloon, maalasin silti.

Laittelen vielä vaihekuvia remontista ja sitten joskus tietenkin se lopputuloskin, jos tästä nyt ikinä valmista tulee.

Luulenkohan minä itsestäni liikoja?

Vajaa kaksi viikkoa kestävä kolmen huoneen remontti alkaa meillä 9.9. Tämän päivän olen järjestellyt kaappeihin ja vaatehuoneeseen tilaa keittiöstä pois kannettaville astioille ja muulle tavaralle. Samalla olen varmistellut, että remontin aikana vaatehuoneessa normaalisäilytyksessä olevat tavarat eivät uppoaisi liian syvälle, jos niitä vaikka tarvittaisiin. Niin kuin esimerkiksi langat ja puikot.

Epämääräisen inspiraation varalta päätin kerätä yhteen 30 litran muovilaatikkoon lankoja, joita voisin remontin aikana tarvita, kuten ohuita sukkalankoja sukkasadonkorjuuta varten, vähän huivilankaa ja vähän sitä sun tätä. Lopputuloksena oli tuo 30 litran laatikko survottuna niin täyteen kuin vain mahdollista. Niin ja remonttihan siis kestää vain pari viikkoa. Jepjep.

Kesä tuli, kesä meni

Täällä Ajatuskudelmissa on taas vietetty ansiokasta blogihiljaisuutta hyvä tovi. Syksy saapuu pian, joten ehkäpä syyssateiden aikaan ehdin päivittämään blogia hieman tiuhemmin. Nyt ensimmäinen katsaus hiljaisuuden aikaan.

Keväällä mainitsin suunnittelevani esikoiselle Halloween-synttäreitä. Tämä teema oli tyttären keksimä, mutta se oli kyllä vanhemmillekin tosi kivaa vaihtelua ainaisiin prinsessakesteihin. Kohtahan se Halloweenkin on, joten kuvakavalkadi kehiin inspiraatioksi tulevaa Halloweenia varten.

Eteisen ovi avautui verenpunaisella valolla valaistuun luolaan. Siivouspäiviä oli tainnut jäädä muutamakin väliin sillä oviaukko ja lamppu olivat seittien ja hämähäkkien peitossa.


Juhlasaliin johtava ovi koristeltiin lasimaalauksin.

Juhlapöytään tilattiin hämähäkeiltä hienoakin hienompi liina ja noita valitsi astioihin sekä servetteihin lempiväriään verenpunaista.


Pöytää koristi juhlava ruusukimppu.


Lisää juhlapöydän yksityiskohtia.

Kakku tilattiin noitamaailman taitavimmalta kondiittorilta ja se oli suorastaan jäisen kylmä.


Noidille oli järjestetty viihdykkeeksi mm. käden kiinnittämistä luurangolle.


Päivänsankari oli sangen tyytyväinen täytettyään 666 vuotta näin karmivissa merkeissä.



Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaani Sukkasatoon ja satoa korjaan Perunalaariin.

Viimeinen enkelipakettini

Viimeinkin sain istahdettua kotikoneen ääreen. Töidenkin jälkeen olen ahertanut rankasti, istuttanut kukkia, siivonnut ja järjestellyt sekä hoitanut lapsia miehen huidellessa bänditreeneissä. Sunnuntaina tulee reilu parikymmentä vierasta juhlimaan tyttöjen yhteistä syntymäpäivää ja paljon on tekemistä ennen sitä. Tuulia täytti 6 vuotta jo viime viikolla viettäen syntymäpäivänsä vatsataudissa. Emilia täyttää 3 vuotta vasta juhannuksena, mutta olemme perinteisesti juhlineet sukulaisten ja ystävien kanssa molemmat samoilla juhlilla, koska synttärit ovat niin lähekkäin.

Sitten saapuneeseen pakettiini, joka on ihana ja hyvin runsas. Mahtuivat yhteen kuvaan, mutta eihän siitä selvää saa. Joten nyt vain langat.

Paketissa oli vyyhdillinen merinosilkkiä, jota olen monesti hiplaillut, mutta ihan en ole raaskinut ostaa. Se hyppää kyllä ihan heti puikoille, kunhan ensin saan kerittyä sen. Paketissa oli myös kerä ihanan pehmeää ja pörröistä Viennaa. Joo, ehdottomasti jotain hassua tytöille. Fabelin sukkalankaa oli kaksi kerää ja siitä tulee sukat minulle. Olen miehelle ja lapsille kutonut sukat Fabelista ja ne ovat todella kivan näköiset. Ja ovat talven ahkeran käytönkin jälkeen pysyneet hyvinä. Mukana oli myös kaksi kerää Muskatia, josta enkelini ajatteli tiskirättejä uuteen keittiöön. Keittiöremontti alkaa vasta elo-syyskuussa, joten siihen mennessä ehdin kyllä ne kutoa. Minulla on vain kaksi bambuista rättiä ja tarvitsen kyllä ehdottomasti lisää, niin hyviä ne ovat käytössä. Enkelini, langat olivat erinomaisesti valittuja ja niille löytyy käyttöä ihan varmasti!

Langan lisäksi paketti sisälsi muutakin kivaa, kuten kirjeen, kissalle herkkuruokia ja emännälle ihanaa suklaateetä. Sitä tulee silloin tällöin itsekin ostettua, on se niin hyvää. Myös romanttista tunnelmaa oli pakettiin laitettu tuikkujen ja tuikkukupin muodossa, setin kruunasi itsekoristeltu tosi makee tulitikkuaski. Sukkien parittamista varten oli pussillinen sukkapidikkeitä. Ne taitavat päätyä miehen käyttöön, sillä lukuunottamatta villasukkia, niin en käytä puolisukkia ollenkaan. Paketista löytyi vielä ohuen ohutta heijastinlankaa ja käsin kirjoitettu kirje.

Kiitos vielä kerran enkelöinnistä Ixu, ilahdutit kevättäni kovasti! Enkä minä sille Einille enää kovin vihainen ole, toivottavasti hän voi jo paremmin.

Vielä nopeasti ennen nukkumaanmenoa syy eiliselle yövalvomiselle. Yksi tyttöjen hoitajista päiväkodissa saa kesällä vauvan ja jäi tänään äitiyslomaa edeltävälle kesälomalle. Päätin tehdä hänelle lahjaksi vauvan villatakin, mutta toteuttaminen jäi vähän viime tippaan. Kutomista ei ollut enää paljon, mutta viimeistelytöissäkin menee yllättävän paljon aikaa. Vaikka oli ihan myöhä, niin kyllä minä jopa höyryttelin takin yöllä, että näyttäisi siistimmältä.

Tämän saman takin kudoin kertaalleen jo viime syksynä ja tykästyin siihen niin, että halusin kutoa sen uudellen. Tuo langan väri sopi minusta täydellisesti malliin.

Malli: Novita Kevät 2008
Lanka: Novita Wool
Puikot: Jakku 3½ bambupyöröt
Paino: jakku 130 gr

Nyt painaa jo väsy silmää, vanha ei enää pärjää neljän tunnin yöunilla. Hyvää yötä kaikille!

Kiire, kiire sanoi valkoinen jänis ja juoksi pois

Minulla on täysin itse aiheutettu stressi ja kiire. Jos minä tiedän, että perjantaina 29.5. tapahtuu jotakin, niin voisiko siihen valmistautua vähän aiemmin kuin perjantaita vasten yöllä? No ei voi, sitten valvotaan kahteen ja herätään kuudelta jatkamaan.

Viimeinen Sny-pakettini saapui ja hain sen eilen postista, paketti oli ihana. Kiitos siitä Ixulle Langanpäitä -blogista! Varsinainen Snyni oli blogiton Eini, jolta sain ensimmäisen pakettini. Sitten Eini sairastui ja hänen ystävänsä Ixu toimi enkelinäni maaliskuusta alkaen. En ehtinyt vielä kuvaamaan pakettia, mutta teen sen tänään, samoin kuvaan ja esittelen stressinaiheen.

Ixu, kiitos erityisesti merinosilkistä, juuri keskiviikkona katsoin tätä ja päätin haluta samanlaisen!

Itse olin Mariannen Sny ja hän sai nämä paketit minulta: helmikuussa ystävänpäiväpaketti ja syntymäpäiväpaketti, maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu.

Kiitos vaan kaikille hauskasta keväästä!

Voi apua!

Alkuvuodesta kauhistelin kertynyttä lankavarastoa ja tarkoitus oli tänä vuonna pienentää lankavuorta lisäämällä varastolangan kulutusta. No ei taida onnistua! Ostoja ja lahjoja on kertynyt jo melkein 3 KILOA ja vaikka kulutusta on melkein kiloa, niin silti vuoden saldo on 1,8 kiloa plussalla. Voi apua, nyt pitäisi äkkiä saada jotain valmiiksi asti. Vuosi ei ole vielä puolessakaan!

Ihana äitienpäivä

Äitienpäivä oli ihana, rento ja hyväntuulinen. Päivä alkoi innokkaalla lasten kikatuksella, sipinällä ja viimein onnitteluilla muka uniselle äidille, joka juuri ennen lasten saapumista sai työnnettyä kirjan tyynyn alle piiloon. Ja sitten äiti sai lahjoja.

Viime kesänä ennen syntymäpäivää lykkäsin miehen kouraan Fiina-neuleen osoitteen ja nyt tuo löysi sinne jo itsekin. Lahjalaatikkoon päätyi Mondial Ciao sukkalankaa 300 g , värit vasemmalta oikealle 663, 93 ja 659. Iso kerä on ohuehkoa Mondial Gap lankaa ja kerässä on 250 g, langan väri on 47. Pompulalanka on Mondial Smart lankaa, sitä on 3 kerää eli 150 g, väri on 863.






Tässä vielä lähikuvaa tuosta pompulalangasta sekä noista raidallisista sukkalangoista. Tuo pompulalanka on ihan perversseintä ikinä sekä ulkonäöltään että neulottavuudeltaan. Koehuivia jo aloittelinkin uusilla Surinapuisilla puikoillani, jotka myös sain. Taidan kutoa tytöille huivit tuosta langasta, jotenkin se heitä viehätti ja itse tykkään talvella enemmän isoista kolmiohuiveista.

Tuo oikeamman puoleinen raitalanka viehätti itseäni kovin ja siitä teen varmaankin perussukat, niissä pääsee mielestäni raidoitus parhaiten oikeuksiinsa. En malttaisi odottaa, että minkälaiset väritykset kerältä rullaavat. Tuon vihreän-ruskeansävyisen kerän taidan käyttää lahjasukkiin. Ei ole minun värejä, mutta nätti on sekin.


Tytöiltä sain päiväkodissa itsetehdyt lahjat. Turkoosi on Tuulialta ja oranssi Emilialta. Pikkuneiti oli tainnut valita itseään miellyttävän värin, mutta Tuulia sanoi valinneensa äidin lempivärin. Ja onhan tuo. Huivit ovat siis itsemaalattua silkkiä, niissä menee enemmänkin tuota vaaleaa kuviota, oranssissa huivissa ne erottuvat ehkä paremmin.

Mummullekin teimme tyttöjen kanssa itse lahjat, mutta niitä en huomannut kuvata ennen mummulle viemistä. Mummu sai froteepyyhkeet, johon tytöt painoivat omalla persoonallisella tyylillään kangasväreillä kätensä kuvat. Minä kirjoitin niihin vielä tyttöjen nimet ja vuosiluvun kangastussilla.

Lahjojen jaon, aamupalan ja mummula-visiitin jälkeen menimme WeeGee-talon kahvilaan syömään ja sen jälkeen tyttöjen iloksi Leikkilinnan Barbi-näyttelyyn. Leikkilinna oli kiva Satutammineen, Löylymäen asemineen ja tietenkin Barbeineen. Parasta tuossa paikassa oli, että siellä sai ihan oikeasti leikkiä. Ei tietenkään varsinaisilla näyttelyesineillä, mutta kyllä siellä oli iso kasa Barbeja leikittäväksikin. Leikkilinnan lisäksi tyttöjä viehätti Santeri Tuorin Metsä-näyttely. Kun pääsimme kotiin, niin meillä oli kaksi melkoisen väsynyttä tyttöä, jotka tyystin unohtivat pullikoida nukkumaanmenoa vastaan.

Viikko on sitten muuten ollutkin vähemmän rento ja ihana, mistä syystä bloggaan nämä ihanuudet vasta nyt. Maanantaina iltapäivällä työnantaja kertoi, että 95 virkaa virastostamme alueellistetaan 800 kilometriä pohjoisemmaksi ja sinne muuttaa minunkin työtehtäväni, itse en aio seurata perässä. Ei ole kivaa, ei. Työ muuttaa ehkä n. 2 ja viimeistään 5 vuoden kuluttua, nopeasti muutos ei tapahdu, mutta tapahtuu.

Alla vielä esikoisen synttärikutsu, joka myös onnistuu kertomaan jotain olennaista mielentilastani.