Ihana äitienpäivä

Äitienpäivä oli ihana, rento ja hyväntuulinen. Päivä alkoi innokkaalla lasten kikatuksella, sipinällä ja viimein onnitteluilla muka uniselle äidille, joka juuri ennen lasten saapumista sai työnnettyä kirjan tyynyn alle piiloon. Ja sitten äiti sai lahjoja.

Viime kesänä ennen syntymäpäivää lykkäsin miehen kouraan Fiina-neuleen osoitteen ja nyt tuo löysi sinne jo itsekin. Lahjalaatikkoon päätyi Mondial Ciao sukkalankaa 300 g , värit vasemmalta oikealle 663, 93 ja 659. Iso kerä on ohuehkoa Mondial Gap lankaa ja kerässä on 250 g, langan väri on 47. Pompulalanka on Mondial Smart lankaa, sitä on 3 kerää eli 150 g, väri on 863.






Tässä vielä lähikuvaa tuosta pompulalangasta sekä noista raidallisista sukkalangoista. Tuo pompulalanka on ihan perversseintä ikinä sekä ulkonäöltään että neulottavuudeltaan. Koehuivia jo aloittelinkin uusilla Surinapuisilla puikoillani, jotka myös sain. Taidan kutoa tytöille huivit tuosta langasta, jotenkin se heitä viehätti ja itse tykkään talvella enemmän isoista kolmiohuiveista.

Tuo oikeamman puoleinen raitalanka viehätti itseäni kovin ja siitä teen varmaankin perussukat, niissä pääsee mielestäni raidoitus parhaiten oikeuksiinsa. En malttaisi odottaa, että minkälaiset väritykset kerältä rullaavat. Tuon vihreän-ruskeansävyisen kerän taidan käyttää lahjasukkiin. Ei ole minun värejä, mutta nätti on sekin.


Tytöiltä sain päiväkodissa itsetehdyt lahjat. Turkoosi on Tuulialta ja oranssi Emilialta. Pikkuneiti oli tainnut valita itseään miellyttävän värin, mutta Tuulia sanoi valinneensa äidin lempivärin. Ja onhan tuo. Huivit ovat siis itsemaalattua silkkiä, niissä menee enemmänkin tuota vaaleaa kuviota, oranssissa huivissa ne erottuvat ehkä paremmin.

Mummullekin teimme tyttöjen kanssa itse lahjat, mutta niitä en huomannut kuvata ennen mummulle viemistä. Mummu sai froteepyyhkeet, johon tytöt painoivat omalla persoonallisella tyylillään kangasväreillä kätensä kuvat. Minä kirjoitin niihin vielä tyttöjen nimet ja vuosiluvun kangastussilla.

Lahjojen jaon, aamupalan ja mummula-visiitin jälkeen menimme WeeGee-talon kahvilaan syömään ja sen jälkeen tyttöjen iloksi Leikkilinnan Barbi-näyttelyyn. Leikkilinna oli kiva Satutammineen, Löylymäen asemineen ja tietenkin Barbeineen. Parasta tuossa paikassa oli, että siellä sai ihan oikeasti leikkiä. Ei tietenkään varsinaisilla näyttelyesineillä, mutta kyllä siellä oli iso kasa Barbeja leikittäväksikin. Leikkilinnan lisäksi tyttöjä viehätti Santeri Tuorin Metsä-näyttely. Kun pääsimme kotiin, niin meillä oli kaksi melkoisen väsynyttä tyttöä, jotka tyystin unohtivat pullikoida nukkumaanmenoa vastaan.

Viikko on sitten muuten ollutkin vähemmän rento ja ihana, mistä syystä bloggaan nämä ihanuudet vasta nyt. Maanantaina iltapäivällä työnantaja kertoi, että 95 virkaa virastostamme alueellistetaan 800 kilometriä pohjoisemmaksi ja sinne muuttaa minunkin työtehtäväni, itse en aio seurata perässä. Ei ole kivaa, ei. Työ muuttaa ehkä n. 2 ja viimeistään 5 vuoden kuluttua, nopeasti muutos ei tapahdu, mutta tapahtuu.

Alla vielä esikoisen synttärikutsu, joka myös onnistuu kertomaan jotain olennaista mielentilastani.