26.8.2008

Pieniä ja pehmeitä

Kesä on ohi ja on aika palata blogin ääreen. Lomat sujuivat ihanasti ja mielikin on levännyt. Nyt pää pursuaa syksyisiä juttuja ja neulomaan palaa mieli.

Miehen sisko sai pari viikkoa sitten pienen tyttövauvan ja pitihän vauvalle neuloa lämmikettä alkavaan syksyyn. Äiti toivoi neutraaleja värejä beigeä, valkoista, ruskeaa. Kaupasta tarttui mukaan Novitan Woolin Sävyä beigenä 250 grammaa Jotain eksoottisempaa lankaakin olisi voinut ostaa, mutta en jaksanut maitokauppaa pidemmälle ostoksille.

Tykästyin jakun mallin yksinkertaiseen linjaan ja kavennukset tuossa helmassa olivat kiva yksityiskohta. Simppeli juttu, mutta tekee paljon ulkonäölle. Tämä oli eka kutomani raglanmalli eikä taida jäädä viimeiseksi, oli huippua kun oli tosi vähän saumoja ommeltavana.

Tässä vielä lähikuva kavennuksesta.


Eihän tyttövauvan tyyli ole täydellinen ellei ole jakkuun sopivia asusteita, joten neuloin niitäkin.


Myssy on hieman väljä Baby bornille, mutta toivottavasti sopiva vastasyntyneelle.

Myssy ja tossut on neulottu tuolla beigellä langalla. Lapaset tein vanhalla luonnonvalkoisella merino-woolilla. Samaa lankaa on käytetty myös koristeena jakun kauluksessa ja hihansuissa, sekä myssyn kukassa ja onpa sitä vähän tossuissakin. Vastaavasti sitten lapasten nyöri on beigeä lankaa.

Malli: Jakku, myssy ja tossut: Novita Kevät 2008, lapaset oma
Lanka: Novita Wool Sävy sekä Novita Wool
Puikot: Jakku 3½ bambupyöröt sekä myssy, tossut ja lapaset 2,75 bambusukkikset
Koko: 56-62 cm
Paino: jakku 114 gr, myssy 25 gr, tossut 25 gr ja lapaset 20 gr

Nyt olisi omien lasten vuoro ja kovasti esikoinen onkin jo tehnyt toivomuslistaa. Jos vaikka pipot saisin ensin puikoille!

6.7.2008

Arrivederci

Kiitos kaikille onnea toivottaneille, eilinen päiväni oli varsin mukava kaikin puolin.

Huivi on nyt pingoittunut ja ihana. Mallihan on muinoin IK:ssa julkaistu kaunis Swallowtail Shawl. Itse sain ohjeen toukokuussa Knitting Dailyn kautta, lehteä minulla ei ole.

Halusin huivista isomman kuin ohjeen mukaan tulisi, joten kudoin Budding Lace -mallikertaa 24 kertaa ohjeen 14 sijaan. Vinkkejä suurentamiseen sain Pepperknit -blogista. Onneksi tutkailin asioita etukäteen, sillä tämän huivin suurentaminen ei onnistukaan ihan noin vaan, koska eri mallikerrat ovat eri luvuilla jaollisia. Huivista tuli todella kiva. Halusin siitä ohkaisen ja ison, kesäkäyttöönkin sopivan huivin ja luulenpa onnistuneeni loistavasti.

Malli: Swallowtail Shawl/Interweave Knits fall 2006 (Evelyn A. Clark)
Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3½ pitsiaddit
Koko: n. 210 cm x 90 cm
Paino: 65 g





Eija aititati-blogista antoi minulle tälläisen tunnustuksen.

Sääntöjen mukaan minun pitäisi jakaa tämä seitsemälle erinomaiselle blogille, mutta nyt ei kiireiltä ehdi, kun taksi tulee noutamaan parin tunnin päästä. Jaan tunnustuksen yleisesti kaikille teille, jotka blogiani käytte lukemassa.


Nyt minä, huivini sekä muu perhe lähdemme Italiaan loman viettoon kahdeksi viikoksi. Lomaneuleeksi lähtee syntymäpäivälahjaksi saatu oranssi Trekking XXL ja Pomatomus -ohje. Mukaan lähtee myös hyödyllinen sanakirja sekä matkaopas italialaiseen mieleen.

5.7.2008

30-luvun vaimona olisin surkea!

Syntymäpäivän kunniaksi tein hauskan testin, jonka mukaan en olisi 1930-luvulla vaimona ollut kovin arvostettu. Onneksi miehelleni kelpaan näinkin!

16

As a 1930s wife, I am
Very Poor (Failure)

Take the test!

Happy birthday to meeeee!

Tänään juhlin aika monetta syntymäpäivääni ja on aika päivittää kuvauksessa oleva "päälle kolmekymppinen" liki "nelikymppiseen".
Tässä teillekin syntymäpäiväaamupalaani lättyjä marjoilla ja kermavaahdolla, lattea ja lasillinen Fresitaa. Olkaa hyvä!








Lahjojakin olen saanut, ihanimpana blogiukon lahja. Herra on perinteisesti ostanut varsin mieluisia koruja, mutta tällä kertaa varustin mieheni Fiina-neuleen osoitteella ja toiveella vapaavalintaisesta 420 m/100 g -sukkalangasta ja voilá tässä tulos. 400 grammaa Zitronin sukkalankoja, vyyhti Trekking Hand art:a, kaksi kerää Trekking XXL:ää ja kerä Trekking pro naturaa. Nyt pitäisi vain saada päätettyä minkä kerän korkkaan ensimmäiseksi, sukkamallikin täytyy tietenkin valita.


Lapin reissun jälkeen oli todella ihana tulla kotiin. Reissuun en ollut ottanut mitään kutomista mukaan ja välillä oli hieman toimeton olo. Kotona olikin ihana, kun juhannuksena alkoi kudotuttaa ja saattoi kävellä omalle lankavarastolle ja ja sen jälkeen selata kotona olevia ohjeita ja ruveta vain kutomaan. Huivi valmistui muutama päivä sitten ja odottaa parhaillaan märkänä pingotusta. Tässä siitä esivilkaisu, parempia kuvia myöhemmin.

16.6.2008

Niin, se oma salaisuuteni

Lapissa, tarkemmin Kemijärvellä vanhempieni luona, lomaillessani tuli mieleen, että enpäs ole kertonut kelle minä olin tämän kevään Salainen neuleystävä.

Minulla oli ilo olla Tinttaran duunailujen Tinttaran Salainen Ystävä. Jotain lahjoja muistin kuvata itsekin, mutta tässäpä linkit Tinttaran blogiin, kun eivät nuo kuvat täällä Lapissa ole. Tässä helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, syntymäpäivälahja ja toukokuu. Eka kertaa olin tällaisessa touhussa mukana ja tosi kivaa oli. Tykkään ihan oikeasti lahjojen antamisesta ja etenkin niiden suunnittelusta. Ja olin todella tyytyväinen itseeni, kun sain tehtyä myös kotikutoisia lahjomuksia.

Syksyllä palaan töihin reippaan kahden vuoden jälkeen, enkä silloin taida jaksaa lähteä uudestaan SNY-rinkiin mukaan, mutta yllätyspaketteja on kiva saada. Hmmm, jos sitten vaikka liittyisin lankaklubiin tai lankaklubiin, kunhan saan vain päätettyä mihin niistä.

Nyt takaisin sääskentappotalkoisiin ja keskiviikkona paluu kotiin. Olen penkonut vanhempieni varastoja ja löytänyt varsinaisia aarteita omille tyttösille ja pakkohan niillä on täälläkin leuhottaa, kunhan pääsen kameralle. Oottakaas, kun näette!

29.5.2008

Toukokuu on melkein ohi!


Toukokuu on melkein ohi ja Salaiset neuleystävät ovat urakalla paljastaneet henkilöllisyyksiään. Minun Salaiseni lähetti viimeisen paljastavan pakettinsa jo pari viikkoa sitten ja ystäväkseni paljastui Eija Äititäti -blogista. Kiitos sinulle tästä keväästä!

Paketista löytyi kaksi kerää Järbo Garnin puuvillalankaa ja sain ehdotuksen tehdä tämän topin. Malli on kiva ja ehkä tulenkin kutomaan tuon. Toppi tosin tuskin tulee jäämään valkoiseksi, sillä en osaa sitä väriä käyttää ollenkaan. Edes hääpukuni ei ollut valkoinen. Paketissa oli myös jääkaappi-magneetti, 2 Puuhapete-karkkiaskia sekä Austermanin Stepistä tehdyt sukat. Sukissa on 9 to 5 -mallista napattu kiva palmikko ja ihanan istuvat tiimalasikantapäät. Sukat olivat just sopivat ja istuvat. Sukat on kudottu kärjestä ja harmikseni toinen sukka lähti purkautumaan varresta jo toisella käytöllä. En ole sitä vielä korjannut, kun lankaa on niin pelottavan vähän, joten silmukat saavat vielä odotella puikolla.

Täällä on taas kiirettä pitänyt. Meidän toukokuu on aina täynnä juhlia ja useimmiten miehen töissäkin on juuri silloin kiireisin aika. Itsekin innostuin kotirouvana hääriessäni haalimaan vähän turhan paljon kaikkea kontolleni, joten täällä on juostu tukka putkella stressaten ja tervehditty blogiukon kanssa ovella matkalla vastakkaisiin suuntiin. Omaa bloggaamistani on haitannut myös blogiukon työskentely iltaisin kotona, mokoma on rohmunnut nettiyhteytemme ja jättänyt minulle vain piuhattoman koneen. Kaiken muun kiireen lisäksi päätin tutkintouudistuksen häämöttäessä muutaman kuukauden päässä valmistua yliopistosta. Nyt on vielä yksi essee tekemättä ja kahden kuukauden päästä voin kertoa olenko taiteiden kandidaatti vai en.

Yhden ison työnkin olen saanut valmiiksi. Olin luvannut tehdä Vaaka ry:n ständille Maailma kylässä- festareille arpajaisten pääpalkinnoksi tilkkupeiton. Peitto on kasattu 40:stä iloisen värisestä tilkusta. Yhden tilkun koko oli 24x24 cm. Peittoon oli varattu 10 kerää Seiska Veikkaa ja n. puolikas kerä jäi.
















Keltaiset ja vihreät tilkut olivat helmineule-reunusta lukuun ottamatta sileitä, mutta Vaakan tunnuksen mukaisesti neuloin oransseihin tilkkuihin sydänkuvion. Ohjeen kuvioon löysin täältä. Samassa blogissa on enemmänkin ohjeita nurjilla silmukoilla tehtäviin kuvioihin. Palat yhdistin toisiinsa rapuvirkkauksella, virkkasin myös kertaalleen peiton ympäri. Suureksi surukseni kukaan ei onnistunut voittamaan peittoa itselleen, joten se taitaa odottaa Vaakan varastossa ensi vuoden festareita.

Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3 ½ bambupyöröt
Paino: n. 1450 g (unohdin punnita)
Koko: n. 192 cm x 120 cm

4.5.2008

Jotain täällä vielä tehdään

Tosi vähän on tullut tänne nyt kirjoitettua mitään. Ei vaan ole jaksanut, kun tuntuu ,että pitää niiiiiin vanhoista jutuista jo kirjoittaa. No, kuopuksen villatakki ei ole vieläkään valmis, vielä puuttuu muutama sauma. En edes muista koska sen aloitin enkä jaksa blogiani selata.

Mutta, mutta. Kirjan ostin, langat tilasin ja valmistui jo varmaan maaliskuussa. Siis se Shetland Triangle. Kuva on nyt vaan tällänen, otin ihania levityskuviakin, mutta kuvissa oli ihan mahtava sumeus linssissä olevista lasten sormenjäljistä. Tämä oli nyt sitten ainoa katsottava.

Malli: Shetland Triangle/Wrap Style (Pam Allen ja Ann Budd
Lanka: EVILLA, Kanerva, nm 8/2
Puikot: ei enää hajuakaan
Paino: 134 g
Koko: n. 220 cm x75 cm

Malli oli todella helppo kutoa ja huivi on ollut mieleinen ja sitä tuli kylmemmillä ilmoilla pidettyä ihan kovastikin. Eilen pesin ja pingotin shettikseni odottamaan seuraavaa talvea ja samoissa rytinöissä hoidin kuvauksenkin. Näitä tulee ihan varmasti tehtyä lisääkin ja olen pellavalankaista versiota mietiskellytkin kesää varten.

Salaisia neulomuksia on tullut tehtyä 203 grammaa ja kuvia niistä näytän varmaankin toukokuun lopussa. Ostoksiakin on tullut tehtyä 100 salaista grammaa, joka on jo käytetty, ja 11 kerää eli 1650 gramma Seiska veikkaa. Tilkkujen yötä varten ostin varuiksi kaksi kerää, kun kahdella eurolla sain kerän. Mutta käyttämättä ne vielä jäivät. Nuo loput 9 kerää on hankittu tavallista fiinimpää tilkkupeittoa varten. Ne kerät yritän kuluttaa loppuun tämän viikon aikana ja sitten voin jotain isoa ehkä esitellä. Tai sitten ehkä vaan 40 pientä työtä.

Tilkkujen yössä oli muuten taas valtavan kivaa, kaikkien olisi kannattanut olla mukana. Koko yötä en sentään jaksanut, mutta sentään melkein kahteen.

Kesä on ihanasti tuloillaan ja nyt olen yrittänyt laittaa parveketta kesäkuntoon ja tänä vuonna yritän kovasti, että suurisuuntaiset viljelyssuunnitelmani eivät kuihtuisi alkuunsa, vaan eläisivät vielä juhannuksena ja mielellään vielä loppukesästäkin vehmaana pikkupuutarhana.

Tässä kuvia parvekkeen alkutilanteesta.



















Orvokkikorin istuttelin jo reilu viikko sitten, mutta muita kukkia ei vielä ole. Etenkin, kun juuri eilen parveketta siivotessani nakkasin viime kesän raadot roskikseen. Meidän parveke ei ole lasitettu, joten siivoamisessa oli aika iso työ. Havunneulasia ja lehtiä oli iso pussillinen ja lattia on todella musta liasta. Lakaisun jälkeen imuroin ja luutusin tuon kalustetumman puolen ja tässä kohta pitäisi tehdä toisellekin puolelle samat. Muuten, jos parveke näyttää kuvissa isolta, niin se johtuu vain siitä, että se on. Pituutta on juhlavat 15 metriä! Eikä siis ihme, etten jaksanut kerralla lattiaa pestä.

Tänään kävimme tyttösten kanssa multa-, siemen- ja taimiostoksilla. Mansikkaa nyt ainakin jo tarttui mukaan nuorten neitien iloksi.

Ja lopuksi vielä kissakuva ja syy miksi meidän kissoilla on porttikielto parvekkeelle. Kuvassa blogikissa numero kaksi eli Nyyti imitoi pääsiäskukkoa kissojen iloksi istutetun pääsiäiskauran päällä. Tuon hautomisen jälkeen kaura oli entinen kissojen tuorerehu ja päätyi kompostiin. Aiempina vuosina, kun elelimme vielä lasitetun parvekkeen asunnossa ja kissat saivat nautiskella parvekkeella elämästään, saimme usein myös haudottua mansikan tainta samoin seurauksin.