Himo

Viimeisen viikon olen tuntenut voimakasta halua, niin voimakasta, että sitä pitää kutsua himoksi. Olen himoinnut nappeja, tarkemmin sanoen haluaisin ison lasipurkin täyteen nappeja, kaiken kokoisia, kaiken värisiä nappeja. Ei väliä materiaalilla, reikien määrällä, kunhan olisi nappeja. En tiedä mikä tämän himon on synnyttänyt, ehkä pään omituisesti sekoittavat kevättunteet tulivat jo.




















On minulla nappeja, mutta niitä on kovin vähän, eivätkä ne ole lasipurkissa. Tällä hetkellä nappini ovat vanhassa piipputupakka-rasiassa. Rasia on aika pieni, vain n. 20 cm x 10 cm, eikä se ole kovin korkea. Mutta nappeja siinä on, niitä on monen värisiä, on uusia ja vanhoja. Mutta niitä on niin vähän. En ymmärrä miksi haaveeseeni kuulu lasipurkki, sillä mielestäni ainoa oikea paikka säilyttää nappeja, on peltirasia. Vain sellaisessa niistä lähtee oikeanlainen rapina nappeja hypisteltäessä.

Viikonloppuna himoni yltyi niin kovaksi, että minun oli lähdettävä metsästämään nappeja kirpputoreilta. Jos nappeja tarvitsee projekteja varten, mennään nappikauppaan. Jos sisuksia kalvaa himo, etsitään kirpputoreilta paripuolia käytettyjä nappeja, joilla on luonnetta ja historiaa. Aarrenapit saavat olla kuluneita, ne eivät tarvitse paria, niiden ei tarvitse olla tietyn värisiä.


Kirpputoreilta löytyy hassuja nappeja, nappeja joita ei ostaisi uutena kaupasta. Olen yrittäyt miettiä minkälaisessa vaatteessa on ollut ihmishahmoinen nappi, mutta en ole keksinyt. En tiedä tulenko koskaan käyttämään sitä mihinkään, mutta se ei haittaa. Minulle riittää, että se on rasiassani, josta sen voin aika ajoin ottaa esille, tutkia ja laittaa pois. Nuo kaksi valkoista nappia metallikeskiöillä löytyivät eri kirppareilta, toinen on kultainen ja toinen hopeinen ja kiinnitykset ovat erilaiset, mutta kuviointi on aivan sama. tähän kuvaan valikoitui vain vaaleita nappeja, mutta löysin myös tummia. Pienet vaaleat helmiäisnapit alalaidassa ovat projektia varten ja ne on haettu nappikaupasta. Materiaalin vuoksi ne ovat kauniita uusinakin.


Nämä ovat vanhoja nappejani. Kultareunaiset sydämet olen itse ostanut talvitakkini napeiksi ja nämä rasiassa olevat ovat varanappeja. Muuten kaikki nämä napit ovat joko vaatteista irroitettuja/irroneita tai varanappeina tulleita. Metalliset koristeet ovat ikivanhoista farkuistani, niitä oli enemmänkin, mutta muut ovat kadonneet.

Napin ei tarvitse olla koristeellinen tai erikoinen ollakseen mielenkiintoinen, arkiset napitkin kertovat tarinoita. Nämä ovat pelkkää muovia, joissakin on kiinnityslangatkin tallella, mutta ei se niiden arvoa alenna. Nappirasiani aartet eivät ehkä ikinä päädy mihinkään ompelukseen tai neuleeseen, mutta se ei johdu siitä etteivät ne kelpaisi. Näille napeille pitää löytyä aivan erityinen kohde, jotta raaskisin luopua niistä.

Ensimmäinen Snyn paketti saapui!

Eilen kännykkä kilkutteli tekstiviestinä tietoa Salaisen neuleystäväni paketin saapumisesta Matkahuollon hakupisteeseen. Kurjuudekseni en ehtinyt pakettia eilen hakemaan, mutta tänään heti aamusta nakkasin kuopuksen rattaisiin ja sitten kävelimme reippaasti hakureisulle. Jo paluumatkalla yritin kurkistella rahtipussiin, mutta ilkeä Snyni oli käärinyt lahjukset vielä sellofaanin enkä viitsinyt vetää koko pakettia ulkosalla näkyvillä, joten oli vain maltettava kotiin.

Sellofaanikääryle oli houkuttelevan näköinen, mutta maltoin avata sen nätisti ja nauhoja repimättä. Nämä ihanuudet sieltä sitten paljastuivat.
Sny oli kutonut lapaset minulle sekä molemmille tyttärilleni! Nuo kaikkein valkoisimmat ovat minun, keskimmäiset kuopuksen ja laitimmaiset sitten esikoisen. Omat lapaseni olivat juuri sopivat, lasten lapasia en päässyt vielä kokeilemaan, esikoinen on päiväkodissa ja kuopus kieltäytyi vakaasti tällasesta touhusta. Paketissa oli myös tuo lapasten alla pilkottava kehyspaketti. Siinä on yksi vähän isompi kehys ja kaksi pienempää, sopivat vaikkapa äiskän ja iskän hääkuvalle ja lasten vauvakuville. Paketissa oli myös hellyyttävä siilikortti, jonka unohdin kuvata.

Kiitos suuresti SNY! Ihana saada näin mukavasti yhteensopivat lapaset meille naisväelle. Täytyy tunnustaa, että lapasia en jaksa kutoa, joten meidän lapset touhuaa pihalla Ruskovillan ostolapasissa. Nyt näytän muille pihan möyrijöille, ja etenkin heidän äideilleen, mukavan aikaansaavalta äidiltä ;-) Kiitos siitä!

Tänään juhlistetaan minun ja blogiukkoni 9 vuotta kestänyttä avioliittoa. Juhlaillalliseksi on luvassa siskonmakkarasoppaa ja rasvatonta maitoa. Muksujen sairastelut ovat vieneet veronsa enkä huomannut hankkia mitään juhlavampaa, joten tähän on tyydyttävä. Onneksi kaapista löytyi unohtunut kuohuviini ja esikoinenkin on jo terve, joten ehkäpä me saamme juoda kuohuvan maljan rauhassa mieheni kanssa päivää juhlistaaksemme.

Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille!

Ääniä hiljaisuudesta

Kylläpäs nämä blogin päivitykset aina venyvät. Voisin kyllä kirjotella useamminkin, mutta kuvattomat postaukset tuntuvat tyhmiltä ja kuvien siirto kamerasta koneelle on niin tylsää. Energiaa on imeneet myös perheen jatkuva sairastelu. Meillä kaikilla on ollut vuoronperään tauteja, joten koko ajan joku on ollut kipeä, kiukkuinen tai kärttyinen. Vähemmästäkin alkaa energia loppumaan. Mysteerihuivianikaan en ole viitsinyt iltaisin kutoa, koska muksut ovat nukkuneet levottomastai eikä monimutkainen pitsihuivi oikein etene virheittä keskeytysten lomassa.

Helmikuun harmaus ja märkyys on saanut täällä aikaan myös startiittia. Kaikenlaista uutta olen aloitellut, mutta into ei oikein säily loppuun asti. Kuopuksen villatakista sain sentään eilen kudottua kauluksen ja nappilistan ja enää on ompelutyöt jäljellä. Kummitytöllekin on villatakki tekeillä ja tällä viikolla, jos saisin sen valmiiksi, niin ehtisi hiihtomalle tykönsä lähtevän mummun mukana tyttöselle. Myös Snylleni olen neulonut, mutta niitä en voikaan täällä esitellä ennen kesäkuuta. Ensimmäisen pakettini olen jo lähettänyt ja seuraava on suunnitteilla.

Valmiita töitä ei siis ole vielä näyttää, mutta onneksi on hankintoja. Tinttamarellista tilasin itselleni huivilangaksi vyyhdin liukuvärjättyä vironvillaa ja kaksi vyyhtiä Kamenaa. Värit ei nyt ole ihan kohdillaan kuvassa. Tuo liukuvärjätty on kanervan sävyissä ja Kamena on palon raisumpi väri luonnossa kuin nyt tässä. Näistä molemmista tulee siis itselleni huiveja, mutta mallit ovat vielä haussa.

Tinttamarelliin on muuten piakkoin tulossa Knit Picksin -puikkoja! Niitä ihanuksia olen kuolaillut jo pitkään ja ehkäpä nyt viimeinkin saan omakseni.

Pitihän sitä langankulutuksen tueksi hankkia myös ohjeita, joten tilaus lähti Adlibrikselle. Paketissa saapuivat Wrap Style ja The Best of Interweave Knits. Wrap Stylen hankin vain ja ainoastaan Shetland Trianglen ohjeen vuoksi, mutta oli siinä muitakin kivoja ohjeita. Shettis on tarkoitus laittaa puikoille ihan lähiaikoina, kunhan saan langan päätettyä.

Kaikenlaista muutakin on tullut osteltua, mutta niitä ei voi esitellä. Olen ostanut jo jotakin Snylleni ja lisäksi on sellaista mitä ehkä annan Snylleni, jos budjetti sallii ja tai pakettiin sopii.

Nyt on taas vuorossa nenien niistoa ja lasten hoitoa. Atshii vaan sinnekin!